Tällä viikolla painaa valkolakin päähänsä taas vajaat 30 000 uutta ylioppilasta. Onneksi nykyään ymmärretään myös huomioida muita valmistuvia, kuten noin 70 000 tänä vuonna ammattiin valmistuvaa naista ja miestä. Onnittelut jo nyt teille kaikille! Jokainen tutkinto ja arvosana on vaatinut valtavan määrän ponnistelua ja työtä.
Suomen kasvava talous ja työelämä kaipaa kipeästi osaavaa työvoimaa. Vuonna 2014 vain kaksi maakuntaa kärsi vaikeuksista työvoiman hankinnassa. Vuoteen 2017 mennessä kaikissa maakunnissa vähintään neljännes työpaikoista kärsi rekrytointivaikeuksista, mutta suurimmassa osassa maakunnista tällaisia työpaikkoja oli peräti 30-40 % (Lähde: TEM). Vastavalmistuneillekin pitäisi siis löytyä töitä.
Katseet kääntyvät paljon puhuttuun ammatilliseen reformiin. Pystyykö se tuottamaan sellaista työvoimaa, jota työpaikoilla kaivataan?
Reformijuna on puksuttanut nyt neljän kuukauden verran oppilaitoksissa. Laki tuli voimaan vuoden alusta. Lain soveltaminen, ohjeistaminen ja tulkitseminen ei ole tapahtunut kuin Strömsössä, mutta toki on annettava ajan hiukan kulua.
Keski-Suomen alueen ammatillisilta opettajilta kysyttiin reformitunnelmia. Vastaajia oli 100 pääosin viidestä oppilaitoksesta, joista suurin oli Jyväskylän koulutuskuntayhtymä. Tunnelmat vaikuttivat ristiriitaisilta, mutta reformia arvioitiin niin myönteisessä kuin kielteisessä valossa. Kolmannes opettajista ei ollut saanut mitään koulutusta reformiin liittyen. ”Kuka johtaa ja kuka vastaa? Missä pedagogiset ratkaisut? Miten ammatin vaihtajat ja aikuisopiskelijat on huomioitu? Aika sekavaa on tällä hetkellä”, kuului eräskin vapaa kommentti.
Opettajia pyydettiin arvioimaan kehitystä omassa oppilaitoksessaan viimeisen neljän vuoden aikana ja tulokset ovat mielenkiintoisia. Ei ollut yllätys, että 60 % arvioi opiskelijan saaman opetuksen ja ohjaukseen vähentyneen, mutta toisaalta 35 % arvioi sen kasvaneen tai pysyneen vähintään ennallaan. Hienoa! On siis oppilaitoksia, jotka ovat valtavista resurssileikkauksista huolimatta pystyneet turvaamaan opetuksen. Myönteistä oli myös se, että puolet arvioi työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjausresurssin opettajalla kasvaneen tai pysyneen ainakin ennallaan.
Opettajista 82 % mielestä opiskelijoiden tuen tarve on kasvanut vuosina 2015-2018. Tämä viesti tuli vahvana myös lukio-opettajille tehdyssä kyselyssä. Silti toisella asteella ryhmäkoot ovat kasvaneet ja tarjottavien kurssien määrä on vähentynyt. Opetusta on karsittu ja itsenäistä opiskelua lisätty. Ammatillisia opettajia onkin yli 1 000 vähemmän kuin ennen leikkauksia. Tämä yhtälö on huono, sen sanoo maalaisjärkikin.
Kyselyssä moni opettaja sanoo, että reformissa on paljon hyvää, mutta on vaikea erottaa, mikä on reformin, mikä leikkausten ja mikä lopulta vain oman talon toimien, kuten yt-menettelyjen ja organisaatiouudisten tuomaa muutosta. Muutos on vahvana kuitenkin päällä ja huolena on, etteivät opiskelijat joudu kaiken keskellä kärsimään.
Vaikuttaa siltä, että reformin kanssa ollaan vasta alkutekijöissä, mutta eroja oppilaitosten välille on jo alkanut syntyä. Samoin opettajien suhtautumisessa on valtavia eroja. Kaikkiaan olemme veden jakajalla: Ydinkysymys on, saavatko opettajat riittävästi tukea, resursseja, aikaa ja mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan reformin onnistuneeseen läpivientiin? Hallituksella on vuosi aikaa varmistaa, että näin todella tapahtuu.
