Pieleen menneiden julkisten hankintojen lista on pitkä. Viimeisin esimerkki epäonnistuneesta hankinnasta on Helsingin kaupungin palkanmaksujärjestelmä Sarastia.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtava tutkija ja Turun yliopiston taloustieteen professori Janne Tukiainen näkee byrokraattisuuden yhtenä suomalaisten hankintojen suurimpana kompastuskivenä.
Tukiaisen mukaan hankintalaki rajoittaa kuntia hyödyntämästä olemassa olevaa informaatiota. Tämä saattaa johtaa siihen, että tarjouskilpailun päätyttyä tiedetään sen voittaneen yrityksen, josta on jo ennestään huonoja kokemuksia.
– Vaikka jostain olisi huonoja kokemuksia, niin sitä ei voida tai osata raakata vaihtoehtojen joukosta pois. Toisaalta vaihtoehtojen määrä on vähäisempi kuin yksityisellä sektorilla, Tukiainen sanoo Verkkouutisille.
Hänen mukaansa hankintalain ohella yhtenä syynä on EU:n lainsäädäntö, joka pyrkii kitkemään korruptiota sekä estämään suosimista julkisten hankintojen yhteydessä. Se on osaltaan johtanut siihen, että hyväksi havaittuja toimittajia ei voida suosia muiden edelle.
North Patrol Oy:n tietojärjestelmien hankintakonsultti Perttu Tolvasella on kokemusta järjestelmähankkijana yksityisellä puolella. Nykyisin hän kouluttaa yrityksiä hankkimaan heille sopivia järjestelmiä.
– Yksityisellä puolella ymmärretään, että hyvällä järjestelmähankinnalla voidaan saavuttaa kilpailuetua suhteessa muihin, Tolvanen sanoo.
Sekä Tukiainen että Tolvanen sanovat, että julkisissa hankinnoissa hankintoja edeltävä työ jää vajavaiseksi. Heidän mukaansa julkisella puolella ei osata välttämättä tehdä kunnollista markkinakatsausta siitä, mitä markkinoilla on tarjolla ennen kuin varsinainen hankinta tehdään.
– Julkisella puolella ei varmasti olla riittävän hyviä ennen hankintaa tehtävässä markkinakatsauksessa. Hankinnoissa mennään liikaa hankintalaki ja hallinto edellä kuin talous ja tehokkuus edellä, Tukiainen sanoo.
Tukiaisen mukaan julkisen puolen hankintojen liiallinen byrokraattisuus rajoittaa niiden mahdollisuutta onnistua. Yritysten on byrokratian takia vaikea osallistua kilpailutuksiin eikä tarjouksen tekijät osaa muotoilla tarjouksia tarpeeksi hyvin.
Tolvasen mukaan yksityisellä puolella hankintaan saatetaan käyttää aikaa jopa vuosia, kun taas julkisella sektorilla prosessi on aivan erilainen.
– Suuri syy, että hankinnoissa epäonnistutaan, on se, että tarjouspyyntöjä ei osata räätälöidä tarpeeksi tarkasti. Ei oikein osata sanoa, mitä ollaan hankkimassa, Tolvanen sanoo.
Sarastia ihmetyttää asiantuntijoita
Sekä Janne Tukiainen että Perttu Tolvanen ihmettelevät Helsingin kaupungin kehittämää Sarastia-keitosta.
– Onhan se suorastaan pöyristyttävää, että Suomen suurin työnantaja Helsingin kaupunki lyö käyttöön järjestelmän, joka ei toimi. Miksi järjestelmää ei ole pilotoitu yhdessä virastossa ennen kuin se otettiin käyttöön? Janne Tukiainen kysyy.
Perttu Tolvanen on tutustunut Helsingin kaupungin Sarastia-hankintaan julkisuudessa olleiden tietojen valossa. Häntä hämmästyttävät syyt hankinnan taustalla.
– Sarastia myy järjestelmää standardimallisena. Se kertoo olevansa helposti päivittyvä järjestelmä, joka kehittyy koko ajan eteenpäin. Se on selkeä myyntiargumentti kuntien suuntaan. Samaan aikaan kunnat valitsevat Sarastian päinvastaisesta syystä. Kunnat sanovat, että Sarastia on räätälöity niiden tarkoituksiin, Tolvanen sanoo.
Verkkouutiset kertoi heinäkuussa, kuinka Espoo, Helsinki ja Vantaa olivat kaikki päätyneet vaihtamaan entisen Hijat-järjestelmänsä uuteen Sarastian HR-järjestelmään. Yhdeksi syyksi ratkaisulle kerrottiin vaihtoehtojen vähäisyyden.
Perttu Tolvasen mukaan vaihtoehdot eivät olisi olleet niin vähissä kuin on annettu ymmärtää. Muita vaihtoehtoja ei ole osattu edes oikein kartoittaa.
– Se on aika tulkinnanvarainen kysymys, että onko vaihtoehtoja oikeasti vähän. Jos haetaan ohjelmaa, jossa kunta-alan palkanmaksujärjestelmä on valmiina, niin silloin vaihtoehtoja ei ole kovin paljon. Mutta jos etsittäisiin HR- tai palkanmaksujärjestelmää, johon voidaan räätälöidä erilaisia sopimusmalleja sisään, niin sellaisia löytyy paljon.
Helsingin kaupungin puolella budjetti oli heinäkuun puolessa välissä ylittynyt 274 000 eurolla. Tukiaisen mukaan julkisiin hankintoihin tulisi luoda malli, jossa vastuu hankinnan onnistumisesta jakautuisi hankkijan ja toimittajan kesken erilaisilla kannustimilla.
– Kannustimet voisivat olla sanktioita tai toimittaja ei saa korvausta hankinnasta aiheutuneesta ylimääräisestä työstä, Tukiainen sanoo.