74 Tampere–Helsinki-väliä työmatkanaan junalla kulkevaa pendelöijää arvostelee rajusti VR:n myöhästelyjä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan. Kirjoittajien mukaan talven sääolosuhteiden aiheuttamat myöhästelyt ovat olleet vain jäävuoren huippu.
Monella heistä on kokemusta pendelöinnistä yli 20 vuoden ajalta.
− Näin olemme nähneet, että parin viime vuoden aikana aikatauluissa pysymättömyyttä on ollut enemmän kuin pysyvyyttä. Tavallisimmin myöhästelyt ovat olleet 15 minuutin luokkaa matkaa kohden, mutta tunninkaan myöhästelyt eivät ole enää harvinaisia. Tästä kertyy viikossa, kuukaudessa ja vuodessa jo valtava määrä minuutteja.
− Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos haluaa olla aamuyhdeksältä palaverissa Helsingissä, Tampereelta on lähdettävä kuuden junalla aamulla. Ja jos haluaa olla takaisin Tampereella kuudelta illalla, on varmuuden vuoksi lähdettävä kolmen junalla Helsingistä.
Kirjoittajien mukaan on kohtuutonta, jos matkoihin normaaleissa olosuhteissa kuluvan kolmen tunnin lisäksi niihin joutuu varaamaan kaksi tuntia lisää.
− Tästä tilanteesta kärsivät meidän lisäksemme perheemme, työnantajamme, työtoverimme, lastemme hoitajat ja harrastusten vetäjät. Koska meitä pendelöijiä on päivittäin satoja, tämä tarkoittaa tuhansia ihmisiä.
”Päättäjät toivovat, että työn perässä matkustetaan”
Unohtaa ei kirjoittajien mielestä pidä myöskään kansantaloudellisia vaikutuksia, kun täysi junallinen työssä käyviä henkilöitä (noin 700) viettää junassa esimerkiksi tunnin ylimääräistä aikaa.
− VR:n tulos paranee jatkuvasti, ja matkustajien määrä kasvaa. Se on hieno asia, mutta toivomme, että nyt kiinnitettäisiin huomiota myös laatuun ja aikatauluissa pysymiseen. Me VR:n ”kanta-asiakkaat” maksamme tästä huvista 400 euroa kuukaudessa, siis tuhansia euroja vuodessa.
− Kaiken lisäksi VR:n maksamat korvaukset myöhästymisestä kiertävät yleensä kausilipulla matkustavat, sillä yksittäisen matkan korvaussumma jää alle neljän euron, jota ei makseta ollenkaan.
Kirjoittajat sanovat olevansa ”niitä päättäjien kaipaamia toivekansalaisia, jotka matkustamme työn perässä, vaikka se vaatiikin jatkuvaa joustamista, rahaa ja aikaisia aamuherätyksiä”.
− Arvoisat päättäjät: Tunnin junayhteys on unelmamme. Tässä kohtaa pitäisi kuitenkin panna kaikki resurssit siihen, että välin pystyisi luottavaisesti taittamaan edes siinä luvatussa tunnissa ja 33 minuutissa. Tämä ei liene mahdoton tavoite, kirjoittajat sanovat.
