Tuoreen brittitutkimuksen mukaan Disneyn prinsessakulttuuri uudelleentuottaa rajoittavia sukupuolistereotypioita ja altistaa tytöt kehonkuvaan liittyville häiriöille ja ongelmille. Prinsessakulttuurilla tutkimuksessa viitataan Disneyn prinsessaelokuviin sekä niiden ympärillä pyörivään markkinointiin, kuten prinsessaleluihin, -asusteisiin ja muihin tuotteisiin.
Brigham Young Universityn tutkija Sarah M. Coyne kartoitti tutkimuksessaan kuinka paljon esikouluikäiset lapset viettivät aikaa Disneyn prinsessakulttuurin parissa. Tutkimukseen osallistui 198 esikouluikäistä lasta. Kävi ilmi, että vaikka tytöistä 96 prosenttia ja pojista 87 prosenttia olivat nähneet Disney-prinsessoihin liittyvää mediasisältöä, silti huomattavasti suurempi useampi tyttö käytti aikaa prinsessaleluilla leikkien. Tytöistä 61 prosenttia leikki prinsessaleluilla vähintään kerran viikossa, kun pojilla vastaava luku oli vain neljä prosenttia.
Ne tytöt, jotka leikkivät prinsessaleluilla eniten, toteuttivat sukupuolelleen stereotyyppisempää käyttäytymistä vuotta myöhemmin. Tämä havainto perustui lasten vanhempien raportteihin sekä opettajien lapsilla teettämiin interaktiivisiin harjoituksiin.
Sarah M. Coynen mukaan voimakas sukupuolistereotyyppinen käyttäytyminen saattaa pitkällä aikavälillä osoittautua tyttöjen elämäänsä rajoittavaksi tekijäksi. Tämä johtuu Coynen mukaan siitä, että tällä lailla käyttäytyvät tytöt saattavat uskoa, etteivät pärjää joissakin tietyissä asioissa tai tietyillä aloilla yhtä hyvin kuin pojat.
Lisäksi tutkimuksesta kävi ilmi, että kovasti Disneyn prinsessakulttuuria ihannoivilla tytöillä oli myöhemmin muita enemmän ulkonäköön ja kehonkuvaan liittyviä häiriöitä ja ongelmia. Coynen mukaan Disneyn prinsessat ovat ensimmäisiä tyttöjen elämässään kohtaamia esimerkkejä siitä laihuusihanteesta, jonka he tulevat toistuvasti kohtaamaan koko heidän elämänsä ajan.
Sen sijaan poikien tapauksessa kiinnostuksella prinsessakulttuuria kohtaan vaikutti olevan vain positiivisia vaikutuksia. Prinsessoista pitävillä pojilla oli keskimäärin muita parempi itsetunto ja he olivat myös avuliaampia toisia lapsia kohtaan. Tutkimusryhmä tulkitsi tämän merkiksi siitä, että pojat kaipaavat tasapainottavia vaihtoehtoja perinteisesti pojille suunnatun hypermaskuliinisen supersankaritarjonnan rinnalle.
