– Tämä ei ole pelkkää fiktiota. Tämä on tosiseikkoihin perustuva ennuste, joka pohjautuu hyvin tarkasti siihen, mitä tiedän asemassani erittäin korkeana asevoimien sisäpiiriläisenä kaikkein korkeimmalla ja parhaiten informoidulla tasolla, Sir Richard Shirreff kirjoittaa tuoreessa 2017: War with Russia -kirjassaan.
Naton toiseksi ylintä sotilasvirkaa vuosina 2011–2014 pitänyt ja sitä ennen puolustusliiton nopean toiminnan joukkoja johtanut brittikenraali maalaa lohduttoman kuvan eskaloituvasta kriisistä Itä-Euroopassa ja Baltiassa sekä Naton kyvyttömyydessä vastata siihen.
Sekä Economistin että Financial Timesin Venäjän toimituksen päällikkönä työskennellyt Robert Cottrell käsittelee teosta tässä New York Review of Booksin artikkelissaan. Hän huomauttaa tosielämän tapahtumien ajaneen tänä vuonna jopa Shirreffin kauhukuvien ohi.
Britannian ero Euroopan unionista, Turkin vallankaappaussotku ja Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi ovat kaikki nakertaneet kuvaa Nato-maista vahvana ja yhtenäisenä rintamana.
– Donald Trumpin kampanjansa aikana esittämä väite siitä, että Yhdysvaltojen varakkaimpien liittolaisten tulisi maksaa riittävästi suojelusta, oli periaatteessa hyvä argumentti, mutta tappava asia sanoa julkisesti. Se teki selväksi, ettei Yhdysvaltojen sitoutuminen Natoon olisi ehdotonta presidentti Trumpin aikana. Jos Yhdysvaltojen sitoutuminen ei ole ehdotonta, ei se selvästikään ulotu ydinsotaan asti. Kissa on nostettu pöydälle. Länsi ei ole ollut yhtä houkuttelevassa sekaannuksessa sitten vuoden 1956 Suezin kriisin, Cottrell arvioi.
Ukrainassa leimahtaa
Sir Richard Shirreffin ennusteessa Venäjä aloittaa hyökkäyksen Itä-Ukrainassa. Muutamassa päivässä sen armeija on vallannut maatien Krimille ja ottanut puolet Ukrainasta Venäjän haltuun. Entisen Nato-johtajan mukaan puolustusliitto ei vastaisi tekoon mitenkään.
Seuraava käänne tapahtuu jo siinä vaiheessa, kun Naton jäsenvaltiot vasta kiistelevät siitä, kuka mokasi Ukrainan kanssa.
Latvian Riikassa puhkeaa venäjänkielisen väestön mielenosoitus vain tunteja Ukrainan tapahtumien alkamisen jälkeen. Mielenosoittajien joukkoon solutetut venäläiset erikoisjoukkojen sotilaat alkavat lietsoa väkivaltaisuuksia. Sitten venäläiset tarkka-ampujat surmaavat kolme mielenosoittajaa ja Venäjä saa syyn puuttua tilanteeseen.
Maahanlaskujoukot iskevät reilussa tunnissa Riikaan Pihkovasta. Panssarit seuraavat perässä muutamaa tuntia myöhemmin. Sama toistuu Virossa ja Liettuassa.
Sir Richard Shirreffin skenaariossa kaikki tapahtuu vuorokaudessa eivätkä Belgiaan kokoontuneet Nato-johtajat pääse yksimielisyyteen siitä, miten tilanteeseen tulisi reagoida. Lopulta Itämerellä harjoittelemassa olleet saksalainen ja brittiläinen miinanraivausalus lähetetään Riikan satamaan solidaarisuuden osoituksena. Venäläiset sotilaskoneet upottavat molemmat.
Tässä vaiheessa Euroopan johtavat valtiot joutuvat myöntämään, että Venäjän kanssa ollaan sodassa. Baltia on kuitenkin jo menetetty ja Venäjä tekee selväksi, että se on valmis käyttämään ydinaseita, jos tilanne eskaloituu entisestään.
Shirreffin ennustus voi vaikuttaa kaukaa haetulta. Se kuvastaa kuitenkin melko tarkasti muidenkin asiantuntijoiden huolia siitä, kuinka hankalaa Baltiaa olisi puolustaa. Ydinaseilla uhkaaminen eskaloitumisen välttämiseksi vastaa myös Venäjän nykyistä sotilasdoktriinia.
RAND Corporation -ajatushautomon alkuvuodesta julkaisemassa sotapeliselvityksessä tultiin siihen tulokseen, että Venäjän joukot saavuttaisivat Viron ja Latvian pääkaupungit hitaimmillaankin 60 tunnissa.
Raportin mukaan Nato voisi aloittaa Baltian vapauttamiseksi verisen vastahyökkäyksen, johon sisältyisi tilanteen eskaloitumisen riski, eskaloida tilanteen heti itse tai tyytyä ainakin tilapäiseen tappioon.
Viimeisellä vaihtoehdolla olisi RAND Corporationin mukaan kuitenkin todennäköisesti tuhoisat seuraukset koko puolustusliitolle ja myös Baltian asukkaille.
Keskeisimmät syyt Venäjän nopeaan voittoon löytyvät raportin mukaan yksinkertaisesti sen joukkojen ylivoimaisesta määrästä ja tulivoimasta Baltiassa ja sen lähistöllä sijaitseviin Naton joukkoihin nähden. Toinen merkittävä tekijä on Venäjää suosiva maasto ja lyhyet etäisyydet Venäjän ja keskeisten Baltian kohteiden kuten maiden pääkaupunkien välillä.
Nato on sittemmin pyrkinyt kasvattamaan pelotevaikutustaan lisäämällä alueella kiertävien joukkojen määrää. Varsinaista puolustusarmeijaa Baltiassa ei ole.
Entä hyökkäys Ukrainassa?
Venäjä on kerännyt Ukrainan vastaiselle rajalleen suuret määrät joukkoja sodan alkamisen jälkeen. Rajan lähelle on myös perustettu uusia tukikohtia. Itä-Ukrainan separatistialueilla on myös runsaasti Venäjän sotilaita ja kalustoa. Vaikkei kriisi enää hallitsekaan uutisia, leimahtelevat väkivaltaisuudet separatistien ja Ukrainan joukkojen välillä tämän tästä, eikä tilanne näytä rauhoittuvan. Merkittävä hyökkäys kummalta tahansa puolelta etulinjaa voisi yhä johtaa nopeaan eskalaatioon.
Kremlin sisäpiiristä hiljattain vuodettujen sähköpostien perusteella Venäjä on pyrkinyt vielä viime vuonnakin ruokkimaan levottomuuksia, kuten esimerkiksi Venäjä-mielisiä mielenosoituksia, huomattavasti nykyisiä separatistialueita syvemmälläkin Ukrainassa. Myös maareitin haluaminen Krimille olisi uskottava tavoite niemimaan huoltovarmuuden takaamiseksi.
Ukrainan kriisi voisi kääntyä täysimittaiseksi sodaksi myös, jos Ukrainan hallitus päättäisi yrittää valloittaa Itä-Ukrainan separatistialueet takaisin.
Venäläinen puolustusasiantuntija ja Venäjän armeijan kenraaliluutnantti evp. Jevgeni Buzhinski arvioi viime vuonna, ettei lännessä ymmärretä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin ei aio vetäytyä Ukrainasta mistään hinnasta.
Buzhinski sanoo, että myös Ukrainan armeijan täysimittainen hyökkäys maan itäosan separatistialueille johtaisi sotaan, jota ”Venäjä ei lopettaisi ennen kuin se on saanut pääkaupungin”.
