Ranskan ennätyksellisen epäsuositun sosialistipresidentin François Hollanden kausi on sysännyt maan sosialistipuolueen kanveesiin. Hollande teki itse johtopäätökset ja ilmoitti joulukuun alussa, ettei lähde tavoittelemaan toista viisivuotiskautta presidenttinä. Hollanden luopuminen nosti pääministerin paikalta presidenttiehdokkaaksi siirtyneen 54-vuotiaan Manuel Vallsin sosialistien viimeiseksi toivoksi, mutta sunnuntaina hän jäi vasemmiston esivaalissa kakkoseksi.
Esivaalien ensimmäisen kierroksen voittajaksi hiipi yllättäen ranskalaisillekin melko tuntematon, punavihreäksi kuvailtu 49-vuotias Benoît Hamon. Hän edustaa sosialistipuolueen vasenta laitaa, ja erosi vuonna 2014 opetusministerin tehtävästä protestina Hollanden politiikalle, jota Hamon piti liian oikeistolaisena.
Hamon vastustaa talouskasvua. Hän kannattaa kannabiksen laillistamista ja perustuloa. Nuorempi koulutettu punavihreä äänestäjäjoukko näkee Hamonissa jatkumon uudelle vasemmistolaisuuden aallolle, joka on Euroopassa näkynyt muun muassa Syrizan nousuna pääministeripuolueeksi Kreikassa, Podemosin kohtuullisena menestyksenä Espanjassa ja Jeremy Corbynin nousuna Ison-Britannian Työväenpuolueen puheenjohtajaksi.
Hamon on ennen kaikkea vastaisku Vallsille, joka edustaa markkinatalousmyönteisempää sosialistipuolueen keskilinjaa. Jos Hamon voittaa toisen kierroksen, hän voi nousta punavihreille äänestäjille varteenotettavammaksi toivoksi kuin laitavasemmiston Jean-Luc Mélenchon.
Sosialistipuolueen alennustila on ollut niin paha, että tammikuussa tehdyissä presidentinvaaleja koskevissa mielipidemittauksissa Mélenchonilla on ollut sosialistipuolueen mahdollisia ehdokkaita vankempi kannatus. Tutkimuslaitoksesta riippuen Mélenchonille on mitattu 12–15 prosentin kannatus presidentinvaalien ensimmäiselle kierrokselle. Hamonille mitattu kannatus on ollut 6–8 prosentin välillä ja Vallsin kannatus 9–13 prosentin välillä.
Sosialistien ehdokkaan varmistuminen esivaalien toisella kierroksella vahvistanee valitun ehdokkaan kannatusta.
Ranskan Tony Blair
Varsinaisia presidentinvaaleja koskevissa mielipidemittauksissa on yksi vasemmistotaustainen ehdokas, joka on ylitse muiden. Hän on 39-vuotias entinen Vallsin hallituksen talousministeri ja investointipankkiiri Emmanuel Macron, joka päätti viime vuoden marraskuussa olla osallistumatta vasemmiston esivaaliin ja ryhtyä oman En Marche! -listan presidenttiehdokkaaksi. Sosialistipuolueen jäsen Macron ei ole ollut sitten vuoden 2009. Politiikkaan Macron tuli mutkan kautta, kun presidentti Hollande nimitti hänet hallintonsa varapääsihteeriksi.
Macronin kannatuksen nousu gallupeissa on ollut vahvaa. Tuoreimmassa 20. tammikuuta julkaistussa Ipsosin mielipidemittauksessa Macronille mitattiin presidentinvaalien ensimmäiselle kierrokselle 20 prosentin kannatus. Joulukuussa Macronin kannatus oli vielä noin 16 prosentissa eri tutkimuslaitosten gallupeissa.
Macronia on kuvailtu Ranskan Tony Blairiksi. 1990-luvulla Blair vei Ison-Britannian Työväenpuolueen kolmannelle linjalle, markkinatalousmyönteiseksi puolueeksi.
Eurooppalaisista sosiaalidemokraateista vasemmalle kallistuvien Ranskan sosialistien joukossa sosiaaliliberaaliksi itseään kuvaava Macron on politiikaltaan lähempänä pohjoismaista keskusta-oikeistoa kuin perinteisiä sosialisteja. Politiikaltaan hän on lähempänä eurooppalaisia liberaalipuolueita kuin sosiaalidemokraatteja tai keskusta-oikeistolaisia puolueita.
– Rehellisyys velvoittaa minua sanomaan, että en ole sosialisti, Macron sanoi viime elokuussa.
Hän kannattaa alhaisempia veroja ja joustavampia työmarkkinoita ja kampanjoi Eurooppa-myönteisellä agendalla.
Konservatismi vastaan liberalismi
Tulevien presidentinvaalien asetelmat alkavat selkiytyä ensi sunnuntain sosialistien esivaalin jälkeen.
Ranskan keskusta-oikeistolainen Tasavaltalaispuolue (Les Républicains) valitsi viime marraskuussa ehdokkaakseen entisen pääministerin François Fillonin, jonka linja on konservatiivinen ja turvallisuuspolitiikkaa korostava.
Nationalistisen Kansallisen rintaman (Front National) presidenttiehdokas Marine Le Pen kampanjoi antielitistisellä, EU-vastaisella sekä kansallismielisyyttä ja maahanmuuttokriittisyyttä korostavalla konservatiivisemmalla linjalla kuin Fillon.
Macron erottuu vaaleissa sosiaaliliberaalilla linjalla, joka kosiskelee ääniä sekä oikealta että vasemmalta. Punavihreän vasemmiston äänistä jäävät taistelemaan sosialistipuolueen ehdokas, joko Hamon tai Valls, sekä laitavasemmiston Mélenchon.
Jos presidentinvaalit järjestettäisiin nyt, ensimmäisen kierroksen voittaja olisi Le Pen 27 prosentin kannatuksella. Toiselle kierrokselle selviäisi lisäksi Tasavaltalaispuolueen Fillon 25–26 prosentin kannatuksella. Kolmanneksi jäisi Macron 18–20 prosentin kannatuksella.
Toisella kierroksella Fillon voittaisi Le Penin selkein luvuin 62 prosentilla 38 prosenttia vastaan. Macron voittaisi Le Penin vielä selkeämmin luvuin 64–36. Macron voittaisi myös Fillonin toisella kierroksella, mikäli Le Pen putoaisi ensimmäisellä kierroksella, luvuin 54–46.
Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestetään 23. huhtikuuta ja toinen kierros 7. toukokuuta.
