”Venäjän presidentti Vladimir Putin ei tietenkään aiheuttanut Brexit-äänestystä, mutta siitä voi olla valtavasti hyötyä sekä hänelle että hänen ulkopoliittisille tavoitteilleen”, Michael McFaul arvioi Washington Postin kolumnissaan.
McFaul on maineikkaan Stanfordin yliopiston kansainvälisen politiikan Freeman Spogli Instituutin johtaja. Hän on toiminut aiemmin Yhdysvaltojen Venäjän suurlähettiläänä ja presidentti Barack Obaman kansallisesta turvallisuudesta vastaavana erityisavustajana.
Hänen mukaansa Britannian kansanäänestys EU-erosta merkitsee käännettä Neuvostoliiton romahduksen jälkeisessä kehityskulussa, jossa länsi on yhdentynyt ja Venäjä ja monet muut entiset neuvostovaltiot heikentyneet ja hajaantuneet.
”Mikä tärkeintä, eräs EU:n voimakkaimmista Venäjän aggression kriitikoista menettää äänivaltansa Brysselissä. Se on hyväksi Putinin tavoitteille ja huono asia Yhdysvaltojen tavoitteille”, McFaul arvioi.
Hänen mukaansa Britannian ero EU:sta tulee merkitsemään Euroopan ja Yhdysvaltojen välisen linkin heikentymistä. Lisäksi EU tulee menettämään merkittävästi sotilaallisia ja diplomaattisia kykyjä.
”Näiden resurssien, ihmisten ja etujen menettäminen tulee lopulta heikentämään koko organisaatiota. Tämä lopputulos palvelee Putinin tarkoitusperiä.”
Michael McFaul muistuttaa, että vaikka Britannian suhde EU:n kanssa tuleekin säilymään kaikesta huolimatta läheisenä, on veto-oikeus ja paikka päätöksentekopöydissä eri asia kuin pelkkä mahdollisuus vaikuttaa EU-päättäjiin.
”Liennytystä Moskovan kanssa etsivien maiden diplomaattien hommasta tuli juuri helpompaa. Venäjän aggressiota vastaan taistelevien EU-diplomaattien – ja erityisesti virolaisten, latvialaisten ja liettualaisten, urakasta tuli taas vaikeampaa”, McFaul kirjoittaa.
Hänen mukaansa Brexit-äänestyksen tulos teki Euroopan “Putin-myönteisistä ja EU-vastaisista” poliitikoista ja liikkeistä hieman vahvempia. Esimerkkinä hän mainitsee muun muassa Marine Le Penin johtaman Ranskan Kansallisen rintaman, joka on aiemmin saanut rahoitusta Kremliin kytketyltä venäläispankilta.
McFaulin mukaan Brexit on myös ulkopoliittinen tappio Yhdysvalloille.
”Yhdysvaltojen lähimmästä liittolaisesta kansainvälisillä foorumeilla äänestettäessä, kansainväliseen turvallisuuteen liittyvässä diplomatiassa ja demokratian arvojen kannattamisessa tuli juuri hieman heikompi. Se on voitto Putinille.”
Michael McFaul toteaa Putinin keskittäneen valtaansa samalla, kun Eurooppaan on ilmestynyt jakolinjoja.
”Hän on palauttanut autokraattisen hallinnon kotimaassaan, murtaen kaiken vakavasti otettavan poliittisen toisinajattelun ja kasvattamalla kannatustaan sotimalla ulkomailla. Hän lopetti Naton laajentumisen hyökkäämällä Georgiaan vuonna 2008 ja hidasti EU:n laajentumista hyökkäämällä Ukrainaan vuonna 2014. Hän on lisännyt Venäjän taloudellista ylivaltaa suurissa osissa entistä Neuvostoliittoa rakentamalla Euraasian unionin. Putin kasvattaa Venäjän läsnäoloa Lähi-idässä samalla, kun Eurooppa ja Yhdysvallat vetäytyvät. Kaikkein hämmästyttävintä on se, että hänen tapansa hallita ja johtaa innoittaa eurooppalaisia ihailijoita kourallisessa hallituksia ja joissakin yhteiskunnissa”, McFaul listaa.
Hän ei kuitenkaan usko Euroopan hajaantumisen ja entisen Neuvostoliiton alueen yhdentymisen jatkuvan pitkään.
”Venäjää vaivaavat liian monet sisäiset haasteet ja arat Euraasian unionin kumppanit. Me lännessä tulemme löytämään tapoja järjestää yhteistyömme uudelleen. Lyhyen tähtäimen muutos yhdistyneen ja demokraattisen Euroopan ja ahdasmielisen Venäjän välillä on kuitenkin selvä ja huolestuttava.”
