”Vladimir Putin ei tunnu tajuavan, että elämme 2000-luvulla. Hän nostaa panoksia Ukrainassa ja jatkaa 1800-luvulta peräisin olevaa käytöstään. Lännen suureksi hämmästykseksi 1800-luku on voitolla”, Johns Hopkinsin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Jakub Grygiel ja Center for European Policy Analysis-instituutin johtaja A. Wess Mitchell kirjoittavat Foreign Policyn vieraskolumnissaan.
Tutkijoiden mukaan lännen Venäjään soveltamat modernit konstit eivät pure.
”Samalla kun länsi riitelee, Putin avaa uusia rintamia Itä-Ukrainaan”, Grygiel ja Mitchell toteavat.
Tutkijoiden mielestä Yhdysvaltojen ja Naton olisi otettava kolme askelta Ukrainan tilanteen ratkaisemiseksi.
Ensimmäiseksi Ukrainan tilannetta olisi kuvattava oikeilla sanoilla. Seuraavaksi olisi ryhdyttävä toimiin, jotka satuttavat Venäjää heti eivätkä vasta joskus tulevaisuudessa.
”Tämä on invaasio eikä kapina. Tämä on todellinen ja verinen sota eikä mikään kahakka. Sen jälkeen kun termit ovat hallussa, voimme pohtia oikeanlaista vastausta tilanteeseen.”
”Kohdennetut pakotteet, matkustuskiellot ja maailmanlaajuinen syyttely ovat kaikki ihan hyviä konsteja ja voivat osua Putiniin ja hänen hoviinsa jossain vaiheessa. Tällä hetkellä tankit kuitenkin vyöryvät jo eteenpäin”, Grygiel ja Mitchell kirjoittavat.
Heidän mukaansa Yhdysvaltojen ja muutaman halukkaan liittolaisen tulisi aseistaa ja kouluttaa ukrainalaisia joukkoja. Tämä voitaisiin tehdä vaikka lähettämällä Ukrainaan kylmän sodan aikaisia aseita Keski-Euroopasta, mikäli lännen osallisuus konfliktiin halutaan pitää minimissä.
Viimeisenä askeleena Grygiel ja Mitchell mainitsevat Naton perusperiaatteiden uudistamisen. Heidän mielestään Ukrainan konflikti on Vladimir Putinille tapa kokeilla, kuinka länsi suhtautuu Venäjän voimapolitiikkaan aivan sen rajojen tuntumassa.
”Tämä on väkivaltainen tapa kysyä, mitä Nato tai Yhdysvallat tekisi, jos pieni määrä aseistettuja tunnuksettomia miehiä valtaisi vaikkapa rajakaupungin Puolassa tai Latviassa. Entä kuinka siihen vastattaisiin, jos muutama venäläinen panssarivaunu ’eksyisi’ Liettuaan”, tutkijat kysyvät.
Grygielin ja Mitchellin mukaan pelkkä Naton turvatakuiden uudistaminen paperilla ei riitä vaan Naton tukikohtien sijainteja ja Yhdysvaltojen läsnäoloa Euroopassa on ajateltava uudelleen.
”Venäjälle kaikkein haavoittuvaisimpien etulinjan valtioiden on voitava iskeä takaisin jo ennen kuin niille saadaan toimitettua luvattua apua niiden liittolaisilta Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.”
”Lyhyesti sanottuna. Kutsutaan tätä sodaksi, aseistetaan ukrainalaisia ja keksitään tapa, jolla Naton itäisille jäsenille saadaan annettua kyky iskeä takaisin tarvittaessa”, kirjoittajat päättävät.
