Vielä 1990-luvulla brittilehdistö ja etenkin pahamaineiset tabloidilehdet suhtautuivat Britannian skandaalista toiseen joutuneeseen kuningashuoneeseen hyvin kriittisesti. Oxfordin yliopistossa väitelleen tutkija Juhana Aunesluoman mukaan eräänlainen käännekohta oli prinsessa Dianan kuolema vuonna 1997.
– Se oli briteille tietynlainen käänne suhteessa omaan monarkiaan. Suru oli aitoa ja spontaania.
Aunesluoman mukaan vielä 1990-luvulla olisi ollut vaikea kuvitella sellaista julkista riemua kuin nyt prinssi Williamin ja hänen puolisonsa Cambridgen herttuatar Catherinen pojan syntymän aiheutti.
Suomen pitkäaikainen entinen suurlähettiläs Britanniassa vuosina 1996–2004, kansanedustaja Pertti Salolainen erottaisi kuitenkin toisistaan perhetapahtuman ja varsinaisen monarkian kannatuksen.
– Monarkia on välillä ollut aikamoisissa kriiseissä, tosin viime aikoina se on ollut hyvin myönteisessä valossa esillä nimenomaan kuningatar Elisabethin myönteisen kuvan vuoksi.
”Monarkialla on globaali ulottuvuus”
Aunesluoma selittää kuningashuoneen suosiota Britannian levottomalla ja jännittyneellä yhteiskunnallisella tilanteella.
Talous sakkaa pahasti. Vanhan luokkayhteiskunnan jäänteet vaikuttavat yhä. Britannian köyhillä on vaikeaa. Väkivaltaisia mellakoita on puhjennut. Näiden lisäksi skottien nationalismi luo haasteita ja monikulttuurisuuden tuomat jännitteet näkyvät eri maahanmuuttaja-aaltojen seurauksena.
– Yhteiskunnan sisäisen koheesion laskiessa yhteiset symboliarvoa sisältävien instituutioiden symbolinen arvo kasvaa, Aunesluoma arvioi.
Britannian kuningashuoneella on maailmassa ainutlaatuinen asema. Monarkilla on yhä vähemmän käytännön valtaa muun muassa Britannian, Kanadan ja Australian muodollisena valtionpäämiehenä. Tästä huolimatta, kuten viime päivinä on nähty, brittikuninkaalliset nauttivat globaalia mediahuomiota. Vastaavaa asemaa ei ole esimerkiksi Pohjoismaiden tai muiden maiden kuninkaallisilla.
– Brittimonarkialla on globaali ulottuvuus, jota muilla ei ole. Mittakaavaero on huima ja se näkyy huomiossa ympäri maailmaa.
Kuninkaallisen Windsor-suvun nuori polvi on onnistunut mediasuhteidensa hoidossa paremmin kuin heidän isänsä Walesin prinssi Charles. Suuri kysymys kuuluukin, kuinka britit tulevat aikanaan suhtautumaan hänen nousuunsa muodolliseksi valtionpäämieheksi.
Salolaisen mukaan monarkialla ei kuitenkaan ole nähtävissä suuria ongelmia välittömässä lähitulevaisuudessa.
– Se on vankalla pohjalla. Aika ajoin kritisoidaan rahankäyttöä, mutta britit ovat pohjimmiltaan traditionalisteja.
