Valtiovarainministeriön raportti Suomen julkisen talouden näkymät ja haasteet on tyly hallituksen tähänastista toimintaa kohtaan.
”Keskeiset hallituksen asettamat tavoitteet eivät täyty. Tavoitteesta, jonka mukaan lisävelkaa ei oteta vuoden 2021 jälkeen, ollaan vielä kaukana. Julkinen velka suhteessa BKT:hen kääntynee kuitenkin tavoitellusti lievään laskuun vuosikymmenen lopussa, mutta velkasuhde uhkaa kääntyä uudelleen kasvuun 2020-luvulla. Työllisyysaste on jäämässä kaksi prosenttiyksikköä tavoiteltua 72 prosenttia alhaisemmaksi vuonna 2019”, raportissa todetaan.
Valtiovarainministeriö on laskenut erilaisia skenaarioita julkisen talouden kehitykselle. Jotta hallitus pääsisi 0,5 prosentin alijäämätavoitteeseen vuonna 2019, sopeutusta pitäisi valtiovarainministeriön laskelman mukaan tehdä aiemman lisäksi 2,7 miljardilla eurolla. Sopeutuksen seurauksena hallitus pääsisi tavoitteeseensa julkisen talouden osalta ja julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen kääntyisi laskuun. Valtiovarainministeriön mielestä mahdollisia sopeutustoimia voisi kattaa alennettuja arvonlisäverokantoja nostamalla suorien leikkausten ohella.
Valtiovarainministeriö kuitenkin huomauttaa, että sopeutustoimien skenaario on ääriesimerkki. Ministeriön mielestä ei ole tarkoituksenmukaista päästä tavoitteeseen ainoastaan suorilla sopeutustoimilla, koska niin suurta sopeutusta ei pitäisi ajoittaa pelkälle kahdelle vuodelle.
Sen sijaan valtiovarainministeriö suosittaa toteuttamaan uudistuksia, joilla työllisyysastetta saadaan nostettua. Jos työllisyysaste nousisi 72 prosenttiin, hallitus pääsisi tavoitteeseen velkasuhteen taittamisesta.
Työllisyystavoitteen saavuttaminen ei raportin mukaan ole todennäköistä ilman tehokkaita politiikkatoimia, jotka vahvistavat työn kysyntää ja tarjontaa.
”Työvoiman kysyntää voidaan lisätä pitämällä huolta siitä, että reaalisten työvoimakustannusten kasvuvauhti ei ylitä työn tuottavuuden kasvuvauhtia”, raportissa huomautetaan.
Eri aloilla työn tuottavuus kehittyy eri tahdissa. Raportissa huomautetaan, että toimiala- ja yrityskohtaiset tuottavuuserot pitäisi myös huomioida palkkaratkaisuissa. Tämä tarkoittaa, että palkoista pitäisi sopia paikallisemmin.
”Kannattavuusongelmien kanssa painiville yrityksille korkea keskitetty sopimuspalkankorotus on haitallinen ja voi johtaa lomautuksiin tai irtisanomisiin, pahimmassa tapauksessa jopa konkurssiin. Paikallisen sopimisen lisääminen voisi auttaa yrityksiä sopeuttamaan toimintaansa kriisitilanteissa ilman irtisanomisia”, raportissa todetaan.
Työn tarjonnan osalta raportissa kiinnitetään huomiota erityisesti kannustinloukkuihin, jotka liittyvät asumisen tukiin ja pääkaupunkiseudun korkeisiin asumiskustannuksiin.
Kiky heikensi julkista taloutta
Valtiovarainministeriön raportissa käydään läpi, miten hallituksen 10 miljardin julkisen talouden tasapainotustoimet ovat edenneet. Raportin mukaan välittömät sopeutustoimet kohentavat julkisen talouden tasapainoa tavoitellulla neljällä miljardilla eurolla.
Sosiaali ja terveydenhuollon uudistuksella eli sote-uudistuksen tavoiteltuun kolmen miljardin euron säästötavoitteen saavuttamiseen liittyy raportin mukaan riskejä. Julkisen talouden tehtävien ja velvoitteiden karsimisella hallitus tavoitteli miljardin euron säästöjä. Tähän mennessä säästöjä on hahmoteltu 400 miljoonan edestä, mutta säädösperusteisia säästöjä on näillä näkymin toteutumassa vain muutaman kymmenen miljoonan euron edestä.
Raportin mukaan myös työllisyys- ja kasvutoimilla tavoitellun kahden miljardin euron säästöstä ollaan jäämässä selvästi. Kilpailukykysopimuksen piti kohentaa julkisen talouden asemaa miljardilla eurolla. Raportin mukaan kilpailukykysopimus kuitenkin lopulta heikentää julkisen talouden asemaa miljardilla eurolla, eikä sen työllisyysvaikutuksista ole tietoa.
Valtiovarainministeriön laskelman mukaan pitkällä aikavälillä vaikuttava julkisen talouden tulojen ja menojen epätasapaino eli kestävyysvaje on noin kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen eli seitsemän miljardia euroa. Raportin mukaan talouskasvu ei ratkaise ikääntymisen menojen aiheuttamaa ongelmaa, vaan sen ratkaisemiseksi tarvitaan joka tapauksessa toimia työllisyysasteen nostamiseksi ja palvelutuotannon tehostamiseksi.
