Valtiovarainministeriön entinen pysyvä valtiosihteeri ministeri Raimo Sailas kuvaa Helsingin Sanomien kolumnissaan Euroopan unionia kummalliseksi yhteisöksi, joka on jonkinlainen järjestön ja liittovaltion sekoitus.
EU:ta vaivaa Sailaksen mukaan paha demokratiavaje.
”Moni eurooppalainen ei tiedä, miten ja mistä unioni päättää ja mitkä ovat EU-toimielinten tehtävät. Ennestään matala äänestysprosentti eurovaaleissa on ollut laskussa, ja eurokriittiset ja eurovastaiset puolueet ovat vahvistuneet”, hän kirjoittaa.
Toiseksi kummajaiseksi Sailas kutsuu Euroopan talous- ja rahaliitto Emua.
”Unionin laajentuminen ja euroalueen synty ajoittuivat neuvostoimperiumin hajoamisen, Saksojen yhdistymisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeisiin vuosiin. Maailma näytti paljon valoisammalta kuin sitä ennen tai nyt”, Sailas toteaa.
Hänen mukaansa silloinen euro-optimismi on osoittautunut katteettomaksi.
”Emu on epäonnistunut. Euro on kyllä täyttänyt hyvän rahan ominaisuudet, mutta euroalueen talouskehitys on ollut surkeaa.”
Kiusallista kehitystä
”Euroalueen bruttokansantuote oli tämän vuoden toisella neljänneksellä pienempi kuin ennen finanssikriisiä. Työttömyys on monissa maissa järkyttävän suurta. Eurovaltiot ovat velkaantuneet hurjaa tahtia, eikä tämä koske vain avoimeen kriisiin ajautuneita maita”, Raimo Sailas listaa euromaiden ongelmia.
Hänen mukaansa on ”eurointoilijoiden kannalta kiusallista”, että rahaliiton ulkopuolelle jääneiden maiden kuten Britannian, Ruotsin ja Puolan talous on kehittynyt parempaan suuntaan kuin euromaissa.
”Euroalueen valtioista Kreikka, Espanja, Portugali, Kypros ja Irlanti ajautuivat muutama vuosi sitten synkeään kriisiin, vaikka sen ei euroideologien mukaan pitänyt olla mahdollista”, hän toteaa.
Sailaksen mukaan Emun onnistumisen edellytyksiä pohtiessa ei huomioitu siihen mukaan tulleiden maiden erilaisia yhteiskuntamoraaliin sekä kansalaisten ja valtion suhteeseen liittyviä käsityksiä. Asia koettiin hänen mukaansa jonkinlaiseksi tabuksi, ”vaikka oli hyvin tiedossa, että Välimeren maissa korruptio, veronkierto ja nepotismi ovat syöpyneet syvälle yhteiskuntien rakenteeseen – Italian mafiasta puhumattakaan”.
Sittemmin myös euromaille asetetuista julkisen talouden velkarajasta on Sailaksen mukaan tullut ”huono vitsi”.
”Kohtalokkainta eurohankkeen kannalta on niin sanotun no bailout -säännön murtuminen. Jäsenvaltioiden piti itse vastata omista veloistaan. Periaatteen uskottavuus on nyt nolla, eikä se siitä hevin nouse”, hän toteaa.
Komission finanssipoliittiset ratkaisut ovat Sailaksen mukaan kaventaneet kansallista itsemääräämisoikeutta ja suuntana on edelleen integraation lisääminen.
”Kansallisesta rahapolitiikasta on luovuttu. Nyt kansallisen finanssipolitiikankin alueella itsemääräämisoikeus kapenisi olennaisesti”, hän toteaa.
Sailaksen mukaan itsemääräämisoikeutta kavennettiin vähin äänin Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen aikana, eikä se saa toistua.
”On tarkkaan pohdittava, mikä on Suomen kansallinen etu”, Sailas toteaa.
