Luonnonvarakeskuksen mukaan sitä yritetään keventää vähentämällä päällekkäistä byrokratiaa, keskittämällä toimintoja ja selkiyttämällä eri tahoilta tulevia vaatimuksia. Samalla voidaan säästää sekä hallinnon että viljelijöiden kustannuksia ja työaikaa.
Viljelijät kokevat, että peltojen pinta-alamuutokset, ympäristösäädökset ja kotieläintuotannon eläinkohtaiset tilavaatimukset aiheuttavat heille eniten hallinnollista taakkaa.
– Myös erilaisten asioiden kirjanpito- ja dokumenttien säilyttämisvaatimukset kuormittavat. Kaikille näille vaatimuksille yhteistä on se, että viljelijä ei koe saavansa taloudellista hyötyä niiden toteuttamisesta, Luonnonvarakeskus toteaa tiedotteessaan.
Hallinto kuormittaa kotieläintuotantoa
– Hallinnollinen taakka ei aiheudu aina oman liiketoiminnan tarpeista, vaan esimerkiksi lainsäädännön velvoitteista. Rasite on pienille maatilayrityksille suhteellisesti raskaampaa kuin isoille yrityksille. Byrokratia kuormittaa sekä yrityksen taloutta että yrittäjän työhyvinvointia, sanoo tutkija Timo Karhula Luonnonvarakeskuksesta.
Kotieläintuotannolle kohdistuu hallinnollista taakkaa enemmän kuin kasvinviljelylle. Kotieläintuotannossa taakkaa aiheuttavat esimerkiksi eläinten hyvinvointisäädösten huomioiminen rakentamisessa.
Lisäksi lannan käyttöön liittyvät tekijät sekä vaatimukset eläinten merkitsemisestä, muistiinpanoista ja ilmoittamisesta kuormittavat kotieläintuotantoa.
Kasvintuotannossa esiin nousivat peruslohkojen pinta-alojen jatkuvat pienet muutokset.
Suomessa toteutettavaan maatalouspolitiikkaan vaikuttavat sekä EU:n yhteinen maatalouspolitiikka että kansalliset toimenpiteet. Nykyinen maatalouspoliittinen järjestelmä on muotoutunut pitkän ajan kuluessa. Siihen ovat vaikuttaneet eri eturyhmien vaatimukset ja paineet. Tästä johtuen ohjeiden, normien ja säädösten määrä on suuri ja sektorilla on monia toimijoita.
Päällekkäistä säätelyä aiheutuu sekä EU:n että kansallisesta lainsäädännöstä ja näiden soveltamisesta ja tulkinnasta.
– Uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa tulisi huomioida, mitä kustannuksia se aiheuttaa suoraan tai välillisesti maatalousyrittäjille. Jo lainsäädännön valmisteluvaiheessa pitäisi arvioida myös hallinnollista taakkaa, Luonnonvarakeskus toteaa.
Maataloustuet teettävät työtä
Maataloustuotannon perusperiaatteet ovat kaikissa EU:n jäsenmaissa samat. Viljelijöille pitäisi tarjota työvälineitä ja neuvontaa, joilla he pystyvät hallitsemaan tehokkaasti lisääntyvää tietomäärää, kirjaamis- ja arkistointivaatimuksia sekä muuta byrokratiaa.
Maataloustukiin liittyvä toiminta on viljelijöiden näkökulmasta kuitenkin vastikkeellista eli heille maksetaan tukia tehtyä työtä ja vaivaa vastaan.
Hallinnollista taakkaa syntyy vain, jos esimerkiksi samasta asiasta pyydetään tietoja tai samaa asiaa valvotaan useita kertoja lyhyen aikavälin sisällä. Suurin osa tukijärjestelmien säädöksistä on EU-tasoisia ja niiden muutokset on saatava aikaan EU:ssa.
Tukijärjestelmän yksinkertaistaminen merkitsisi todennäköisesti samalla sitä, että tingitään nykyisen maatalouspolitiikan säilyttämis- ja ylläpitovaatimuksista.
