Sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtiovarainministeriö ovat teettäneet Valtion taloudellisella tutkimuskeskuksella selvityksen veropolitiikan vaikutuksista naisten ja miesten väliseen taloudelliseen tasa-arvoon.
Selvityksessä on otettu huomioon todelliset erot naisten ja miesten taloudellisissa olosuhteissa. Huomiota on kiinnitetty myös siihen, että veropoliittiset ratkaisut voivat kohdella sukupuolia eri tavoin, koska naisten ja miesten tulonmuodostus, kulutus ja ajankäyttö poikkeavat toisistaan.
Ansiotulojen verotus on keventynyt vuodesta 1993 vuoteen 2012 miehillä ja naisilla suunnilleen yhtä paljon. Vaikka naisten ja miesten ansiotuloveroasteet ovat muuttuneet keskimäärin lähes samalla tavalla, muutos on ollut erilainen eri tulotasoilla ja väestöryhmissä.
Kaikkein pienituloisimmilla tuloverotus ei ole juurikaan muuttunut. Esimerkiksi ainoastaan kansaneläkettä ja sitä täydentävää takuueläkettä saavat eivät maksa veroa tulostaan, joten verokevennykset eivät kohdistu heihin. Tällaisista eläkkeensaajista on naisia noin 60 prosenttia.
Suurituloisimmilla pääomatulojen osuus on lisääntynyt 1990-luvun puolivälistä lähtien merkittävästi suhteessa ansiotuloihin. Kun pääomatulot ovat suurituloisilla yleensä ansiotuloja kevyemmin verotettuja, pääomatulojen osuuden kasvu alensi heidän veroastettaan. Keventyminen kohdistui pääosin miehiin.
Suurituloisimpien verotus on kuitenkin kaiken kaikkiaan keventynyt vähemmän kuin sitä alemmilla tulotasoilla, koska heillä on suhteellisesti eniten pääomatuloja, joiden verotusta on kiristetty, kun vastaavasti ansiotulojen verotusta on kevennetty.
Kulutusverotuksen sukupuolivaikutuksia on selvityksen mukaan vaikea arvioida, koska kulutus on useamman hengen kotitalouksissa pitkälle yhteistä ja henkilökohtaisesta kulutuksesta on vaikea saada tietoa.
Veropolitiikan sukupuolivaikutuksia on selvityksen mukaan syytä selvittää edelleen.
