Uudessa sote-mallissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu annetaan sote-alueille eli viidelle miljoonapiirille, joiden tehtävänä on kerran neljässä vuodessa tilata alueensa terveydenhuolto 3–5 alueelliselta tuottajakuntayhtymältä.
– Tehtävä ei sisällä kovinkaan mittavaa vallankäyttöä, koska on pakko tilata noita alueilta ja vain niiltä, entinen peruspalveluministeri Osmo Soininvaara (vihr.) toteaa blogissaan.
Varsinainen toiminta annetaan 19 alueelliselle kuntayhtymälle, joiden rajoja ei ole piirretty, mutta lukumäärä muistuttaa kovasti sairaanhoitopiirien tai maakuntien lukumäärää.
– Niihin ei kuitenkaan tule vaaleilla valittua valtuustoa, mistä perustuslakiväki varmaankin on hyvin vihainen, vaan ne toimivat kuntayhtyminä.
Monessa maakunnassa keskuskaupungissa asuu enemmistö asukkaista. Varsinaista äänileikkuria tuotantokuntayhtymään ei kuitenkaan ole tulossa.
– Jotta päätöksenteosta ei tulisi liian suoraviivaista, päätöksen takana on oltava vähintään kaksi kuntaa, tarkemmin enemmistö vähintään kahden kunnan edustajista. Jos siis vaikka Helsingillä olisi yksin äänten enemmistö, sen on saatava puolelleen vähintään yksi toinen kunta, vaikkapa Pornainen. Tästä seuraa mielenkiintoista kaupankäyntiä, joka voi johtaa terveyspalvelujen kukoistukseen yhdessä pienessä kunnassa, siis vaikka Pornaisissa. Jos suurin kuntaa joutuu ostamaan puolelleen yhden toisen kunnan, halvimmaksi tulee ostaa pienin.
Umpikuja edessä
Sote-alueella taas päätöksen takana on oltava paitsi äänten enemmistö, myös vähintään kolmasosa kunnista.
– Siis kahdella kolmasosalla kunnista on veto-oikeus. Koko maassa kahdessa kolmasosassa pienimpiä kuntia asuu kuudennes asukkaista. Sellainen suhdeluku on keskimäärin myös noiden viidellä miljoonapiirin alueella. Käytännössä Suomen Keskustalle on näin annettu veto-oikeus miljoonapiirien päätöksiin eteläisintä ehkä lukuun ottamatta.
Soininvaaran mukaan tällainen kahden kamarin järjestelmä johtaa päätökset helposti umpikujaan: isot kunnat eivät suostu siihen, mitä pienet vaativat, ja päinvastoin.
– Ei synny päätöstä lainkaan. Tai jos syntyy, menot eivät ainakaan alene, koska noiden vähäväkisten kuntien kannattaa vaatia itselleen muita korkeampaa palvelutasoa. Maksavathan ne itse vain kuudenneksen tästä koituvista lisäkuluista.
Soininvaara ennustaa, että maakunnallisten toimijoiden tasolle tulee verotusoikeus ja suorat vaalit ja viisi sote-aluetta kuopataan, koska niillä ei ole tässä mallissa mitään tehtävää.
Sote-alueiden sijaan valtio voi Soininvaaran mielestä pakottaa karsimaan päällekkäisyyksiä ja kallista kilpavarustelua erikoissairaanhoidossa.
