Kimmo Sasi kysyy hallitukselta, pitäisikö maamiinojen tuhoaminen keskeyttää ja pitäisikö Ottawan sopimukseen kuulumisen tarkoituksenmukaisuus arvioida uudelleen.
Ottawan sopimus kieltää siihen liittyneiltä mailta jalkaväkimiinojen käytön, valmistuksen, varastoinnin ja myynnin. Sopimus astui voimaan heinäkuussa 2012 ja sen perusteella Suomi sitoutui tuhoamaan varastoissa olleet noin miljoona jalkaväkimiinaa vuoden 2015 loppuun mennessä. Tällä hetkellä noin puolet on tuhottu.
– Puolustusvoimille ohjattiin 200 miljoonaa euroa korvaaviin järjestelmiin, mutta jalkaväkimiinoja ja niiden aiheuttamaa pelotevaikutusta ne eivät voi korvata. Huomattakoon, että esimerkiksi Venäjä ja Yhdysvallat eivät ole mukana sopimuksessa, Kimmo Sasi huomauttaa.
Hän toteaa, että suomalainen jalkaväkimiina on tarkoitettu ainoastaan maahamme väkivalloin tunkeutuvaa vihollista vastaan. Jalkaväkimiinoilla on myös suojattu panssarimiinoja, ettei vihollinen niitä voisi liian helposti raivata pois.
– Kriisitilanteessa miinat asetettaisiin maastoon tarkasti valittuihin kohtiin liittyen puolustusryhmitykseen ja muuhun tulenkäyttöön. Miinoitteista tehdään myös tarkat kartat, jotta ne voidaan raivata pois, Sasi muistuttaa.
Hänen mielestään päätös liittyä sopimukseen oli maanpuolustamisen kannalta huono. Sopimuksesta on mahdollista irtaantua yksipuolisesti ilmoitusmenettelyllä. Kuuden kuukauden kuluttua ilmoituksesta päätös astuu voimaan.
Perusteena Sasi esittää, että kansainvälinen tilanne ja Suomen uhkakuvat ovat olennaisesti muuttuneet ajankohdasta, jolloin sopimus ratifioitiin.
– Nyt kansainvälisen tilanteen kiristyttyä ja kun sotilaallisen uhkan mahdollisuutta ei voida sulkea pois, miinapäätöstä on syytä arvioida uudelleen. Miina on pieniväestöisen ja ison harvaanasutun maan kustannustehokas puolustusväline.
– Selvää pitäisi tässä tilanteessa olla että, vielä varastossa olevien miinojen tuhoaminen tulisi lopettaa välittömästi, Kimmo Sasi vaatii.
