Esimerkiksi puolet ensimmäistä kertaa vapautuneista vangeista ei joudu vankilakierteeseen ja lähes puolet heistä ei palaa koskaan vankilaan. Toisaalta keskimääräistä uusimislukua korottavat ne urautuneet vangit, joiden uusimisriski on jo lähtökohtaisesti korkea, osoittaa Sasu Tynin väitöstutkimus.
Hän selvitti väitöstutkimuksessaan vankeusvankien uusintarikollisuutta, uusimisriskejä sekä vankeinhoidon vaikuttavuutta. Tutkimuksen perusteella esimerkiksi vangeille suunnatut toimintaohjelmat eivät vähentäneet uusintarikollisuutta tilastollisesti merkitsevästi.
Tutkimuksessa kuitenkin korostetaan, että vangeille järjestettyjä toimenpiteitä täytyy tarkastella uusintarikollisuuden lisäksi esimerkiksi vangin hyvinvoinnin ja terveydentilan, vangin läheisten tai vankilan laitosturvallisuuden näkökulmasta.
Ohjelmat saattavat olla kustannustehokkaita, vaikka uusintarikollisuuden erot koe- ja kontrolliryhmän välillä eivät olisikaan tilastollisesti merkitseviä. Ohjelmien käyttöä kuntoutusmenetelmänä puoltaa jo se, jos yksikin ryhmän vangeista ei enää syyllisty uusiin rikoksiin vapautumisensa jälkeen, Tyni katsoo.
Uusintarikollisuuteen vaikuttaa monta tekijää
Tynin mukaan vankien uusintarikollisuuteen vaikuttavat monet vangeista riippumattomat tekijät, kuten lainsäädännön muutokset, poliisin resurssit ja rikosten selvitysaste, oikeusprosessien kesto, muutokset todellisen rikollisuuden tasossa sekä piilorikollisuuteen liittyvät haasteet.
Rikosseuraamuslaitos pyrkii omalla toiminnallaan vähentämään vankien uusimisriskejä ja lisäämään heidän edellytyksiään yhteiskuntaan integroitumiseen, mutta sille asetettu tavoite edellyttää valtion, kuntien ja kolmannen sektorin rajat ylittäviä toimintamuotoja.
Tyni toteaa, että vangin vapautumisen jälkeen edellä mainittu vastuu siirtyy kunnille ja muille toimijoille. Hän korostaa, että liiallista holhoamista on vältettävä.
– Viime kädessä vanki vastaa yksilönä omilla valinnoillaan toiminnastaan, kuten siitä, syyllistyykö hän uusiin rikoksiin vapautumisensa jälkeen. Yksilöllisiä tukitoimenpiteitä tulee silti järjestää.
Uusintarikollisuutta kartoitettiin vangeilla, jotka olivat vapautuneet vuosina 1993–2012.
YTM Sasu Tynin väitöskirja Vankeinhoidon vaikuttavuus. Onko kuntoutukselle tilastollisia perusteita? tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa.
