Paula Koskinen Sandbergin väitöstutkimuksen tulosten valossa samapalkkaisuus näyttäytyy vahvana poliittisena kysymyksenä, jonka ratkaisemiseen tarvittaisiin poliittista tahtoa.
Tätä ei kuitenkaan Koskinen Sandbergin mukaan usein löydy, vaan keskeiset toimijat, kuten työmarkkinajärjestöt keskittyvät oman reviirinsä puolustamiseen ja jäsentensä etujen ajamiseen.
– Järjestöjen valta näkyy myös siinä, että ne pääsevät osallistumaan lainsäädäntöhankkeiden suunnitteluun ja muovaamaan sisältöjä omien intressiensä mukaan, toteaa Koskinen Sandberg väitöstiedotteessaan.
– Koska palkkaeriarvoisuus on vaikea poliittinen kysymys, tasa-arvopolitiikka keskittyy työpaikkatason toimiin, kuten tasa-arvosuunnitteluun ja palkkausjärjestelmien kehittämiseen, hän jatkaa.
Näin keskeisin kysymys eli työmarkkinan voimakkaan sukupuolittunut rakenne jää pitkälti toimien ulkopuolelle.
– Sukupuolten palkkaeron juuret juontuvat historiaan, kuten hyvinvointivaltion syntyyn ja naisenemmistöisen julkisen sektorin muodostumiseen. Eri alojen väliset palkkasuhteet ja arvostuskysymykset ovat juurtuneet monimutkaiseen työehtosopimusjärjestelmään. Järjestelmässä piilee myös ongelman ratkaisu: eri alojen välisiin palkkasuhteisiin voi vaikuttaa, mikäli tahtoa riittää, toteaa Koskinen Sandberg.
Paula Koskinen Sandbergin väitöskirjassa The Politics of Gender Pay Equity – Policy Mechanisms, Institutionalised Undervaluation, and Non-Decision Making tarkastetaan lauantaina 15. lokakuuta Hankenilla.
