”Sipilän hallitus leikkaa työttömyysturvaa. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa lyhennetään. Lehtitietojen mukaan hallitus suunnittelee myös kiristävänsä työttömyyspäivärahaa saavien velvollisuutta ottaa työtä vastaan, vaikka se ei vastaisikaan koulutusta tai aikaisempaa kokemusta”, Niku Määttänen summaa työllisyystoimia Akateemisessa talousblogissa julkaistussa kirjoituksessaan.
Määttänen on Aalto-yliopiston dosentti ja tutkimusjohtaja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa ETLAssa.
Hänen mukaansa tällainen politiikka herättää paljon vastustusta, koska moni ajattelee, että ”työttömille tarjoillaan pelkkää keppiä” ja heidät pannaan taloudellisen pakon edessä ottamaan vastaan heikommin palkattua tai muuten ikävää työtä.
Niku Määttäsen mukaan tämä ei ole talousteorian valossa koko totuus.
”Työttömyysturvan leikkaamisella voi olla vaikutuksia, jotka ovat työttömienkin kannalta myönteisiä. Siis sen lisäksi, että kestävä julkinen talous on luultavasti kaikkien kansalaisten kannalta hyvä asia”, hän kirjoittaa.
Työttömien määrä riippuu Määttäsen mukaan työntekijöiden ja yritysten kohtaamista taloudellisista kannustimista. Niihin voidaan vaikuttaa myös politiikalla. Työttömyysturva vaikuttaa työllisyyteen kahden erilaisen mekanismin kautta, joita välillä kutsutaan “mikro-” ja “makro-” vaikutuksiksi.
”Mikrovaikutus liittyy siihen, kuinka ahkerasti työttömät etsivät uutta työtä ja minkälaista palkkaa he vaativat. Hyvä työttömyysturva heikentää kannustimia etsiä uutta työtä. Lisäksi se nostaa työntekijöiden kynnystä hyväksyä matalasti palkattua työtä, nostaen siten keskimääräistä palkkatasoa. Vastaavasti työttömyysturvan leikkaaminen saa työttömät etsimään ahkerammin ja hyväksymään huonommin palkattuja töitä”, Niku Määttänen selvittää.
Makrovaikutus taas liittyy yritysten kannustimiin luoda uusia työpaikkoja.
”Mallissa työpaikan luominen ja työntekijän etsiminen maksavat yritykselle jotakin. Se, kuinka hanakasti yritykset luovat uusia avoimia työpaikkoja, riippuu siitä, kuinka nopeasti ne voivat olettaa löytävänsä siihen sopivan työntekijän ja kuinka suurta palkkaa hänelle pitää maksaa.”
Koska työttömyysturvan leikkaaminen laskee palkkatasoa, tekee se Määttäsen mukaan uusien työpaikkojen luomisesta samalla yrityksille kannattavampaa.
”Lopputuloksena työmarkkinoilla on aikaisempaa enemmän avoimia työpaikkoja (suhteessa työnhakijoiden määrään). Tämä parantaa työttömien mahdollisuuksia löytää nopeasti työpaikka”, hän toteaa.
Työttömyysturvan alentamisen seurauksena työttömien on Määttäsen mukaan toisin sanoen aikaisempaa helpompaa löytää uusi työpaikka.
Niku Määttänen viittaa kirjoituksessaan amerikkalaistutkimukseen, jossa tutkittiin työllisyyden ja palkkojen kehitystä piirikunnissa, jotka ovat lähellä kahden osavaltion rajaa sen molemmin puolin.
”Kiinnostavat tapaukset koskevat tilanteita, jossa työttömyysturvan enimmäiskesto on muuttunut eri tavalla osavaltiorajan molemmin puolin olevissa piirikunnissa. Koska yleinen talouskehitys on osavaltion rajan molemmin puolin olevissa kunnissa yleensä hyvin samanlaista, voidaan kuntien väliset erot työmarkkinakehityksessä liittää työttömyysturvaa koskeviin muutoksiin”, Määttänen selvittää.
Hänen mukaansa tutkimuksen tulokset osoittavat, että työttömyysturvan enimmäiskeston pidentäminen vähentää uusien työpaikkojen syntymistä ja nostaa palkkatasoa. Se myös lisää työttömyyttä enemmän kuin mitä pelkän mikrovaikutuksen perusteella voisi arvioida.
”Työttömyysturvan keston lyhentämisellä voi olettaa olevan päinvastaiset vaikutukset. Siksi näidenkin tulosten valossa on perusteltua uskoa, että työttömyysturvan leikkaaminen lisää avoimien työpaikkojen määrää ja helpottaa työllistymistä myös Suomessa”, Määttänen sanoo.
Hän myöntää, ettei suurestakaan makrovaikutuksesta seuraa, että työttömyysturvan leikkaaminen olisi yksiselitteisesti hyvä asia.
”Osa työttömistä ei työllisty vaikka työttömyysturvaa kuinka leikattaisiin. Heidän asemansa heikkenee väistämättä.”
