Alkoholista riippumaton ”rasvamaksa” liittyy vahvasti lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen. Arvioidaan, että Euroopan väestöstä 20–25 prosenttia kantaa sisuksissaan rasvoittunutta maksaa, ja ylipainon lisääntymisen myötä ongelma kasvaa.
Suomessa alkoholista riippumaton rasvamaksa on yleisin syy maksaentsyymien kohoamiseen.
– Alkoholista riippumaton rasvamaksa ratkaisee, kehittyykö lihavalle aineenvaihdunnan ongelmia, jotka voivat johtaa esimerkiksi aikuistyypin diabetekseen. Kysymys on insuliiniresistenssistä: kun maksa rasvoittuu, insuliini ei pysty säätelemään maksan kautta vereen erittyvän sokerin ja rasvan määrää, kertoo tutkimuksessa mukana oleva professori Hannele Yki-Järvinen Helsingin yliopistosta.
Rasvamaksa voi johtaa paitsi diabeteksen puhkeamiseen myös maksakirroosiin ja maksasyöpään. Tutkijat eivät kuitenkaan edelleenkään tiedä, miksi sairaus toisilla etenee näin hengenvaaralliseksi ja toisilla ei.
– Olisi tietysti olennaisen tärkeää pystyä tunnistamaan ne potilaat, joilla on suuri riski sairastua vakavasti, jotta hoito osattaisiin kohdentaa oikein. Tiedämme jo, että suomalaisista noin 40 prosentilla on rasvamaksalle altistava geeni. Näillä henkilöillä on lisääntynyt riski kehittää vakava maksasairaus, Yki-Järvinen sanoo tiedotteessaan.
Hannele Yki-Järvisen tutkijaryhmä on mukana kuuden miljoonan euron EU-rahoituksen saaneessa EPoS-tutkimushankkeessa, joka tähtää alkoholista riippumattoman rasvamaksasairauden (NAFLD) tarkempaan diagnostiikkaan ja tehokkaaseen hoitoon.
Neljä vuotta kestävä EPoS (Elucidating Pathways of Steatohepatitis) -hanke kokoaa yhteen tutkijoita ja lääkäreitä yhdeksästä yliopistosta ja tutkimuskeskuksesta Englannista, Italiasta, Ranskasta, Saksasta, Suomesta ja Tanskasta. Tutkimushankkeessa pyritään luomaan sekä geneettiselle että aineenvaihduntaongelmiin liittyvälle rasvamaksataudille biologinen malli ja diagnoosikeinot.
Alkoholista riippumaton rasvamaksa tulee monissa maissa ohittamaan alkoholin aiheuttamat maksasairaudet ja virushepatiitit yleisimpänä maksansiirron syynä tämän vuosikymmenen kuluessa, veikkaa EPoS-hankkeen koordinoija, tohtori Quentin Anstee Newcastlen yliopistosta.
– Tämä tulee olemaan valtava haaste julkiselle terveydenhuollolle, hän toteaa.
