Eläkkeellä oleva poliisiylijohtaja Mikko Paatero kirjoittaa Turun Sanomissa liikennesakkojen korotuksista. Hänen mielestään taloudelliset syyt eli valtion budjetin täyttäminen on peruste, joka ei kestä asiallista tarkastelua.
– Olisi surullista, että kriminaalipolitiikkaa tehtäisiin talouden ehdoilla. Se johtaisi kestämättömään tilanteeseen – mitähän seuraavaksi?, Mikko Paatero kysyy.
Hänen mukaansa olisi myös kriminaalipoliittisesti oikein, että ennen korotuksia arvioitaisiin eri rikosten keskinäiset suhteet nimenomaan kriminaalipolitiikan kannalta.
– Esimerkiksi liikennesakkojen ja omaisuusrangaistusten, saati sitten pahoinpitelyrangaistusten suhdetta olisi syytä tarkastella.
– Jos haluttaisiin lisää tuloja liikennerikkomuksista, se voitaisiin aivan hyvin tehdä toiminnallisilla muutoksilla eli sillä, että automaattisen liikennevalvonnan tolpille lisättäisiin kameroita. Nythän kameroita on alle 100 ja vain osassa tolpista on kamera. Jos näin meneteltäisiin, vaatisi se kyllä lisää myös käsittelijöitä.
Hänen mielestään kirjallinen huomautus on oikea reagointi pieniin ylinopeuksiin.
– Totuus on, että kun joku huomaa kameran välähtävän, odottaa hän pelonsekaisella tunteella lopputulosta, koska hän harvoin tarkalleen tietää ylityksensä määrää. Kun postissa tulee kirjallinen huomautus, huokaisee hän helpotuksesta, mutta varmasti muistaa sen jatkossa ainakin yhtä hyvin, kuin jos olisi saanut rikesakon, saati sakon, Paatero uskoo.
– Heille, jotka tahallaan ajavat jatkuvasti ylinopeutta, pieni rikesakko ei merkitse mitään. He miettivät vain milloin tulee niin monta sakkoa, että ajokortin peruuttamismenettely tulee eteen. Ajoluvan peruuttaminen on aivan eri tason rangaistus kuin rikesakko tai sakko. Se on joissakin tapauksissa myös liian kova seuraamus, jos kyse on kolmesta pienestä rikkeestä.
Entinen poliisiylijohtaja kaipaa Suomeenkin pisteyttämisjärjestelmää, jossa pienillä rikkeillä olisi pienemmät pisteet kuin törkeimmillä.
