Imatran kolmossurman jälkeen julkiseen keskusteluun on noussut jälleen kerran syrjäytyminen. Kolme naista ammuttiin viime sunnuntain vastaisena yönä, kun he poistuivat ravintolasta Imatran keskustassa. Teoista epäillään 23-vuotiasta miestä. Poliisin mukaan taustalla on syrjäytymistä ja mielenterveyssyitä.
– Kyllähän tässä ihan oikeasti jotain pitää tehdä, jos syrjäytymistä halutaan ehkäistä. Tapa tehdä se on saada ihmiset pois neljän seinän sisästä, sanoo Turun muutosjohtaja Antti Parpo.
Professori Heikki Hiilamo ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pasi Moision kehittävät hallituksen toimeksiantona Suomen mallia osallistumistulosta. Parpo toimii tutkimusryhmässä ohjaavassa roolissa.
Tutkijat ovat jalostaneet eteenpäin Parpon viime vaalikaudella tekemiä ehdotuksia osallistavasta sosiaaliturvasta. Tutkimusryhmän lopulliset ehdotukset on tarkoitus julkistaa vuoden loppuun mennessä. Hallitus päättää sen jälkeen, viedäänkö osallistumistuloa eteenpäin.
Parpon mielestä Suomen nykyinen työttömyysturva- ja toimeentulotukijärjestelmä on passivoiva.
– Jos osallistuu joihinkin toimintoihin, niin pahimmassa tapauksessa jopa leikataan työttömyysturvaa. Tämä malli lähtee siitä, että yritetään saada työttömät mukaan osallisiksi yhteiskuntaan, Parpo sanoo.
Osallistamisella voitaisiin ennaltaehkäistä myös sitä, ettei nuorille syntyisi käsitystä, että sosiaaliturvalla ”chillailu” on yksi elämäntapa. Suomessa oli viime vuonna yli 100 000 20–29-vuotiasta nuorta, jotka eivät käy töissä, eivätkä ole koulutuksessa tai varusmiespalveluksessa.
Aktiivisuudesta palkitaan suuremmalla tuella
Parpon mukaan osallistumistulon ensisijainen tavoite on estää syrjäytymistä, eli saada ihmiset ulos neljän seinän sisältä. Aktivoituneena oleminen ei tarkoita sitä, että työtön on esimerkiksi työpajassa kahdeksan tuntia päivässä puolen vuoden ajan ja sen jälkeen toiminta loppuu.
Osallistumistulomallissa ajatuksena on, että työtön osallistuu esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan tunnin tai parin päivässä pysyvästi.
– Jos osallistuu toimenpiteisiin tai on aktiivinen, niin siitä ihan aidosti palkitaan. Jos valitsee vapaa-ajan omaehtoisesti, niin turvan taso on pienempi kuin aktiivitason turva, Parpo kertoo.
Osallistumistulo korvaisi työmarkkinatuen ja olisi samansuuruinen eli keskimäärin noin 700 euroa kuukaudessa. Mikäli työtön ei osallistuisi osallistumistoimintaan, hänelle maksettaisiin toimeentulon perusosan suuruinen korvaus, joka on yksinasuvalle 485,50 euroa kuukaudessa. Passiivisen työttömän tuen määrä olisi siis pienempi kuin aktiivisen työttömän.
Nykyisin työmarkkinatukea maksetaan työttömälle, joka ei ole ollut riittävän pitkään työelämässä tai joka ei voi saada enää perus- tai ansiopäivärahaa 500 päivän enimmäisajan täytyttyä.
Työmarkkinatuen saajia on tällä hetkellä noin 200 000. Tutkijaryhmä ei ole vielä rajannut, koskisiko osallistumistulo heitä kaikkia.
– Yksi malli on, että se koskee kaikkia pitkäaikaistyöttömiä. Toinen vaihtoehto on, että se voisi koskea alle kolmekymppisiä, Parpo kertoo.
Naapurin lumitöitä tai vanhusten ulkoiluttamista
Parpo sanoo ymmärtävänsä kritiikin, ettei aktivointitoimia, joihin työtön voisi osallistua, ole riittävästi tarjolla.
– Nythän meillä on malli, jossa viranomainen kertoo, mihin työttömän pitää osallistua. Osallistumistulossa lähtökohtana on, että työtön voi itse esittää tapoja, joilla hän haluaa osallistua.
Osallistumistoimet olisivat yhteiskunnallisesti hyödyllistä työtä ja edistäisivät yksilön omaa hyvinvointia. Parpon mukaan tutkijaryhmän haluna ei ole määritellä, mitä toimet voisivat olla, vaan ainoastaan, mitä ne eivät voi olla.
– Se ei ole työmarkkinoilla tapahtuvaa työtä, eikä se ole palkkatyötä, Parpo määrittelee.
Parpo näkee, että yhteiskunnallisesti hyödyllisiä töitä tarjoavat tahot ja töitä etsivät työttömät voisivat kohdata uber-tyyppisellä alustalla. Hän ottaa esimerkiksi suomalaisen Treamer-sovelluksen, jolla tarjotaan keikkatöitä, lyhyitä työsuhteita ja toimeksiantoja erityisesti nuorille.
Yhteiskunnallisesti hyödylliset työt voisivat olla esimerkiksi auttamista asukastalon kahvilassa, naapurin lumitöissä tai vanhusten ulkoiluttamisessa. Työmarkkinavalmiuksia edistävälle kansalaisopiston kurssille osallistuminenkin voisi tulla kyseeseen, mutta päätoiminen kouluttautuminen ei kävisi, vaan se kuuluisi opintotukijärjestelmän piiriin.
Osallistumistoimia voisivat tarjota järjestöt, kunnat, yritykset ja yksityiset henkilöt.
– Se ei voi olla sellaista työtä, joka syrjäyttää työvoimaa. Yritykset voivat olla hankalia, mutta en sulkisi niitäkään automaattisesti pois. Esimerkiksi yhtiöitetyissä sote-palveluissa voisi olla puhtaasti avustavia töitä.
”Emme halua paisuttaa hallintoa”
Työtön saisi itse ehdottaa, mitä hän voisi tehdä. Sosiaalityöntekijän täytyisi kuitenkin hyväksyä tekeminen, koska osallistumistulon maksaminen olisi sidottu osallistumistoimeen.
Vaikka osallistumistavasta täytyy sopia sosiaalityöntekijän kanssa, tarkoituksena ei ole rakentaa byrokraattista järjestelmää, vaan kevyesti hallinnoitava.
– Emme lähde siitä, että selän takana on koko ajan joku valvomassa, vaan lähdemme luottamuksesta. Jos työtön tai paikka, jossa osallistuminen tapahtuu, ilmoittaa ongelmista, niin silloin katsotaan, mikä se ongelma on. Emme me halua lähteä paisuttamaan hallintoa.
Parpo näkee, että kuntien aikuissosiaalityön puolella olisi tilaa ottaa koppi osallistumistulosta huolehtimisesta nyt, kun toimeentulotuen maksatus siirtyy Kelalle vuoden 2017 alusta.
Tutkimusryhmän kehittämä osallistumistulo eroaa perustulosta siinä, että osallistumistulo on vastikkeellista, kun taas perustulo on vastikkeetonta tukea.
– Henkilökohtaisesti näen perustulon ongelmallisena. Se saattaa synnyttää syrjäytymistä, koska jotkut voivat ihan aidosti valita vapaa-ajan siinä kohtaa, enkä tiedä kuinka hyvät vaikutukset sillä on pidemmän päälle meidän yhteiskuntaan, Parpo pohtii.
Osallistumistulo perustuu nykyiseen toimeentuloturvajärjestelmään, eikä edellytä sen muuttamista.
