Luonnonvarakeskuksen tutkija Henni Pulkkinen on selvittänyt väitöstutkimuksessaan, miten erityyppisiä epävarmuuden lähteitä voidaan huomioida kalakantojen arvioinnissa.
Perinteinen kalakantojen arviointi tehdään pitkälti havaitun datan ehdoilla, eikä huomiota kiinnitetä riittävästi tehtyjen oletusten takia piiloon jäävään epävarmuuteen.
Koska suoraa tietoa kannan koosta tai kalastuskuolevuudesta ei ole saatavilla, päätelmät kalakannoista pohjautuvat epäsuoraan informaatioon ja erilaisten tietolähteiden yhdistelyyn.
Niin sanotun Bayes-tilastotieteen avulla olemassa olevaa tietoa voidaan kuitenkin yhdistellä laajalti. Esimerkiksi monien uhanalaisten ja vähän tutkittujen kalakantojen arvioinnissa voidaan käyttää hyödyksi sukulaislajeista kerättyä biologista ja ekologista tietoa.
Pulkkisen mukaan haasteena on tunnistaa, miten monista lähteistä hyödyllistä tietoa voi kerätä.
– Tieto voi olla peräisin kirjallisuudesta tai tietokannoista, mutta yhtä hyvin se voi olla myös asiantuntijahaastatteluilla kerättyä niin sanottua hiljaista tietoa, Pulkkinen kertoo Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa.
Pulkkisen mukaan yksikään luonnonilmiötä esittävä matemaattinen yhtälö ei ole absoluuttisen oikea. Sen sijaan useat, kilpailevatkin näkemykset parhaasta matemaattisesta mallista voivat yhdessä tarjota laajemman ymmärryksen ilmiöstä.
– Mallin valinnalla voi olla merkittäviä vaikutuksia aineiston tulkintaan, Pulkkinen lisää.
Bayes-sovelluksia käytetään muun muassa hakukoneiden, käännösohjelmien ja puheentunnistuksen järjestelmissä.
Pulkkisen mukaan Bayes-tilastotieteen käyttö on yleistymässä myös populaatiobiologiassa. Mallinnus edellyttää kuitenkin ymmärrystä todennäköisyyslaskennasta.
Pulkkinen väittelee perjantaina Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Epävarmuuden huomiointi kalakantojen arvioinnissa hierarkkisten Bayes-mallien avulla. Väitöstilaisuus järjestetään Oulun yliopistolla.
