– Yksi fundamentalistien strategioista on leimata tiede uskonnoksi. Tieteen tulokset ovat vain uskomuksia, he ilmoittavat. Niihin luottavat vain ”tiedeuskovaiset”, Kari Enqvist kirjoittaa ESS:n kolumnissaan.
Sana on hänen mukaansa tarkoitettu halventavaksi.
– Sillä halutaan herättää mielikuva omanlajisesta fundamentalistista. Termi on kuitenkin harhainen, sillä oikein käsitettynä tiede ei ole oppi. Se on menetelmä.
Enqvistin mukaan juuri asennoituminen uusiin löytöihin ja vallitsevan näkemyksen totuudellisuuteen erottaa fundamentalistin tieteilijästä.
– Tieteen kriittisen, itseään korjaavan menetelmän avulla, joka on hidas ja itsepäinen, on löydetty valtaisa määrä tietoa kaikista näistä ja tuhansista muista ilmiöistä. Tuota tietoa ei pidetä useinkaan viimeisenä totuutena. Se on kuitenkin luotettavinta, mitä tähän mennessä on onnistuttu saamaan selville.
Enqvist vertaa tiedettä lapioon, jolla oja saadaan kaivetuksi. Sen sijaan Raamatusta löytyviä lauseita toistelemalla ei tiettävästi ole kaivettu yhtään ojaa.
– Jos muita kokemuksia on, kuulen toki niistä mielelläni. Mutta niitä odotellessa pysyn lapiouskovaisena. Armoton käytäntö on yksinkertaisesti osoittanut, että ojan kaivamisessa lapio (tai mekanisoitu lapio eli kaivinkone) on ylivoimaisesti paras menetelmä.
Professorin mukaan tieteen lapiolla maata tonkiessa esiin saattaa putkahtaa yllätyksiä ja asioita, joista tieteilijätkään eivät pidä.
– Mutta sen sijaan että fundamentalistin tavoin käpertyisimme siilipuolustukseen, hyväksymme lopulta uudet ja ikävätkin asiat. Vaikka sitten pitkin hampain.
