Ilmoituksia saapui hieman enemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin niitä oli 8 077. Korvausratkaisun Potilasvakuutuskeskus PVK teki 7 792 tapauksesta.
Tehdyistä potilasvahinkoilmoituksista 2 300 katsottiin korvattaviksi. Luku on lähes samalla tasolla kuin aiempana vuonna, jolloin korvattaviksi ratkaistiin 2 400 vahinkoa.
Korvauksia potilasvahingoista maksettiin viime vuonna kaikkiaan 41,2 miljoonaa euroa. Korvausmeno on kasvanut vuosittain.
– Potilasvahingot aiheuttavat vuosittain paitsi inhimillistä kärsimystä myös suuria kustannuksia ja korvausmenoja. Siksi potilasturvallisuustyön merkitystä ei voi korostaa liikaa, Potilasvakuutuskeskuksen johtaja Asko Nio tähdentää.
Kuten aiemminkin, suurin osa (92 %) korvattavista vahingoista oli hoitovahinkoja. Infektiovahinkoja korvatuista oli viisi prosenttia ja tapaturmavahinkoja kaksi prosenttia.
Yleisimmät korvattavat potilasvahingot olivat sattuneet lonkan ja polvien tekonivelleikkauksissa, selkäytimen ja hermojuurien vapautuksissa sekä nilkan ja jalkaterän leikkauksissa.
– Tekonivelleikkaukset ovat yleisiä toimenpiteitä. Niissä aiheutuneisiin potilasvahinkoihin ja muihin komplikaatioihin tulee terveydenhuollossa kiinnittää erityistä huomiota, koska ne ovat vuodesta toiseen vahinkotilastojen kärjessä, Potilasvakuutuskeskuksen ylilääkäri Eero Hirvensalo sanoo.
Toisena yleisenä vahinkoryhmänä ovat selkäsairauksiin liittyvät tapaukset, joissa korostuvat leikkauskomplikaatioiden lisäksi diagnostiikan ja hoitoon pääsyn viiveet.
– Taustalla voivat olla muun muassa liian väljät ja yleisellä tasolla annetut ohjeistukset hoitolinjoista, Hirvensalo arvelee.
Korvatuista vahingoista tapahtui julkisen sektorin hoitolaitoksissa 79 prosenttia ja yksityisellä sektorilla 21 prosenttia. Tätä selittävät osaltaan leikkausten määrät eri sektoreilla.
