Sote-uudistuksen tavoiteaikataulusta ollaan luopumassa. Ministeri Susanna Huovinen (sd.) totesi äskettäin (HS 13.9.2014), että laki sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ei tule voimaan vuoden 2015 alussa vaan sen käsittely siirtyy ensi kevääseen.
Kokoomukselle asian siirtäminen sopinee, onhan esim. ministeri Laura Räty esittänyt käsityksenään Ruotsin mallin olevan nyt valmistunutta lakiluonnosta tavoiteltavampi malli. Samoin kunnat tulevat lausunnoissaan valittelemaan aikataulujen kiireellisyyttä ja monien yksityiskohtien ja keskeisten käsitteiden määrittelemättömyyttä käsittelyssä olevassa lakiluonnoksessa.
Itse asiassa sote-lain pysähtyminen taitaa sopia ihan kaikille puolueille. Demarit laskevat, että sote-lain esille tulo juuri ennen huhtikuun eduskuntavaaleja antaa puolueelle mahdollisuuden nostaa profiiliaan julkisten palvelujen puolustajana ja ”pohjoismaisen hyvinvointivaltion” edustajana pahoja yksityistäjiä ja parasiittisia voitontavoittelijoita vastaan, joiden edustajaksi Kokoomus leimataan.
Lausunnoilla olevassa lakiluonnoksessahan sementoidaan julkinen monopoli palveluntuotannossa määräämällä vain kunnat ja kuntayhtymät tuotantovastuuseen kelpaaviksi toimijoiksi. Tämä sopii demareille, siksi lain valmistelulla ei nyt ole kiire. Demarien vaaliorganisaatio hieroo käsiään ja kaivaa vanhat yksityistämisestä pelottelevat vaalimainokset uudelleenkierrätykseen.
Keskustallekin lain valmistelun viivästyminen sopii hyvin. Sen lisäksi, että lainvalmistelun viivästyminen antaa oppositiolle mahdollisuuden kritisoida hallitusta päättämättömyydestä on lakiluonnos kuin tehty keskustalaisen maakuntamallin esiin nostolle osana heidän vaalikampanjaansa.
Nykyisen sote-lakiluonnoksen mukaanhan palvelujen järjestämisvastuu annetaan viidelle alueelliselle toimijalle, joiden rahoitus tulee kunnilta ennalta määrättyjen, laskennallisten kriteerien mukaan (asukasluku, sairastavuus, ikärakenne). Rahojen käytöstä tulisi päättämään sote-alueiden kuntayhtymävaltuustot tai yhtymäkokoukset, joissa sote-alueesta riippuen 130-190 kuntapoliitikkoa ”päättää” palvelujen tuotannosta alueellaan.
Tässä on kaksi ongelmaa: rahojen kiertäminen kuntien kautta sote-alueille on aivan turha kiemura. Myös demokratiavaje on ilmeinen. Varsinkaan pienten tai keskisuurten kuntien ääni ei paljon paina uusissa mammuttikuntayhtymissä.
Keskustan ratkaisu on tietysti sote-alueiden verotusoikeus ja suorat vaalit sote-alueen valtuustoon. Eli maakuntamalli. Tästä sopii vaalikentillä puhua, takaahan malli samalla pienkuntajärjestelmän säilymisen Suomessa. Sote-lakiin sisältyvä kapitaatio-perusteinen rahoitus sopii niin ikään Keskustalle, onhan se yksi uusi kuntien keskinäisen talouden tasauksen keino.
Nykymallissa edullisesti palvelunsa tuottaneet kunnat rupeavat uudessa mallissa kantamaan vastuuta epätaloudellisemmin toimivien kuntien kustannuksista kun sote-alueen menot jaetaan laskennallisten, ei palvelujen käyttöön perustuvien kriteereiden mukaisesti.
Kokoomuksellekin sote-lain viivästyminen sopii hyvin. Vaalikentillä on mahdollista ihmetellä, miksi tuotantovastuu pitää lain voimalla uudelleen monopolisoida, kun takana on pitkä historia tuotantotapavalintojen vapautumisesta sekä ostopalvelujen ja palvelusetelivaihtoehtojen laajentumisesta.
Kokoomus voi myös ihmetellä, miksi lakiluonnoksessa unohdetaan kansalaisten valinnanvapauteen liittyvät tavoitteet. Jopa THL toteaa omassa lakiluonnoksen vaikutusten ennakkoarvioinnissaan, että ”kansainvälisessä vertailussa sote-lakiesitys kattaa vielä suhteellisen heikosti asiakaslähtöisyyteen ja valinnanvapauteen liittyvät kysymykset.” Tuottajien ehdoilla siis mennään.
Kokoomus voi edelleen kysyä, miten uusi lakiesitys auttaa julkisen sektorin kestävyysvajeen hoitamisessa. Ilmeisesti lain valmistelussa on uskottu, että sote-alueen valtuustot tekevät likaisen työn ja keskittävät palveluja eli harventavat toimipisteitä, erityisesti sairaalaverkostoa. Uskokoon, ken tahtoo.
Kustannustietoisuuden kannalta lakiehdotuksen suurin ongelma on se, että kenelläkään ei ole kannustinta panostaa ennaltaehkäisyyn tai sote-alueen rahoittamien palvelujen säästeliääseen käyttöön. Päinvastoin: kun kunnan maksuosuus sote-alueelle on ennalta määrätty ja laskennallinen on kunnan intressinä säästää ennaltaehkäisystä, kun seuraukset menevät yhteisvastuun kannettaviksi ja ulosmitata mahdollisimman paljon palveluja yhteisesti rahoitetusta palvelutuotannosta. Ettei kukaan vaan saisi enemmän hyötyä maksuosuudellaan.
On myös esitetty arvioita, joiden mukaan nykyisiä kuntia suurempien tuotantovastuukuntien ja kuntayhtymien sisällä palkkaharmonisointi voi tarkoittaa sadan miljoonan vuotuista lisäystä palkkakustannuksissa.
Hyvä, että eduskuntavaalien keskiöön saadaan kaikkia koskettava, konkreettinen teema, joka tuo esiin eri puolueiden luontaiset lähtökohdat ja periaatteet yhteiskunnan kehittämiselle. Asiantilan voisi myös todeta ääneen, ettei kulissinomainen lainvalmistelu tuhlaa kenenkään resursseja nykyistä enempää.
Kirjoittaja Markku Pyykkölä on Suomen Toivo –ajatuspajan toiminnanjohtaja.
