Pitkään väännetty eläkeratkaisu on syntymässä. Synnytys kestää pitkään mutta tärkeintä on, että lopputulos on kelvollinen.
Työmarkkinajärjestöt sitoutuivat vuosi sitten Työllisyys- ja kasvusopimuksen solmimisen yhteydessä tekemään syksyn 2014 aikana eläkeratkaisun, jolla nostetaan vuoteen 2025 mennessä keskimääräistä eläköitymisikää Suomessa nykyisestä 60,9 ikävuodesta 62,4:ään.
Eläkeikä noussee vuodesta 2017 alkaen portaittain 195X syntyneiden ja sitä nuorempien osalta, maksimissaan 65 ikävuoteen. Eläkkeitten rahoitus ei sitä edellyttäisi, mutta työmarkkinajärjestöt sitoutuivat Tyka-sopimuksen yhteydessä nyt tehtävällä eläkeratkaisulla pienentämään 1,05 prosenttia noin neljän prosentin kestävyysvajeesta.
Suurin vääntö on ollut eläkekarttumasta. Eläkkeitten peruskarttuma tullee oleman sama kuin nykyisin, eli 1,5 prosenttia. Mutta viimeisiin työvuosiin tarvitaan korotettu karttuma. Sillä kannustetaan ihmisiä jatkamaan pitempään työelämässä. Korotetulla karttumalla myös kompensoidaan korkeasti koulutetuille se, että opiskelujen vuoksi eläkkeitten kertyminen alkaa huomattavasti myöhemmin kuin ammatillisen perustutkinnon jälkeen 18-vuotiaana työhön menevällä.
Jos laskee, että esimerkiksi paperimies aloittaa uransa 20-vuotiaana ja jatkaa 65-vuotiaaksi, kun taas opettaja menee lukion jälkeen opiskelemaan ja aloittaa työelämässä vasta 26-vuotiaana, niin samalla eläkeiällä kokotyöuran ansiokertymässä voi hyvinkin olla toistakymmentä prosenttia eroa paperimiehen hyväksi. Tässä ei ole edes huomioitu naisopettajan perhevapaita.
Korkea-asteen koulutuksen saanut sijoittuu usein työmarkkinoilla vaativiin asiantuntijatehtäviin tai esimieheksi. Vastuunsa ja työnsä vaativuuden vuoksi hänelle maksetaan usein parempaa palkkaa kuin niin sanotussa suorittavassa työssä olevalle. Näin ei valitettavasti kylläkään riittävästi tapahdu, esimerkkinä vaikkapa lastentarhanopettajien palkkaus.
Esimies- ja asiantuntijatehtävässä on nykyisessä työelämässä lähes mahdotonta rajata työ vain työajalle. Kovin moni joutuu vastaamaan sähköposteihin ja puhelimeen iltaisin, viikonloppuisin ja lomillaan. Korkeakoulutuksen suorittaneilta odotetaan myös työn luomista ympärilleen. Voidaankin perustellusti sanoa monen korkeakoulutetun todellisuudessa työllään tuottavan elannon monelle perusduunarillekin. Hyvä niin. Mutta noista vastuista ja työajoista ei eläkeratkaisulla ole oikein rangaista.
Eläkeratkaisussa on mitä suurimmassa määrin kyse oikeudenmukaisuudesta. Tasa-arvopuhe on eläkeneuvotteluissakin osoittautunut sanahelinäksi. Naisvaltaisten alojen kuten, opetus- ja hoitoalojen eläkekertymät on asetettu vastakkain yksityisen sektorin miesvaltaisten alojen kanssa.
Korkeakoulutuksen käyneitä naisia puolustavat yksin Akava ja JUKO. Tässä jälleen näkyy, että Akava on ainoa keskusjärjestöistä, joka todellisuudessa on kiinnostunut korkeakoulutuksen käyneiden asemasta yhteiskunnassa ja työelämässä. Tässä näkyy myös se, että JUKO on korkeasti koulutettujen neuvottelujärjestö.
Kirjoittaja Olli Luukkainen on Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja.
