Näissä EU-vaaleissa verkossa olevat vaalikoneet ja sosiaalinen media ovat tehneet viimeistään läpimurron politiikan kovaan ytimeen. Koko maan ollessa vaalipiiri verkko tarjoa helpoimman väylän nopeaan ja kattavaan potentiaalisten äänestäjien tavoittamiseen.
Sen sijaan keskustelu digitaalisista oikeuksista ei ole tehnyt vielä erityistä läpimurtoa. Tämä on valitettavaa, koska kyseisellä alueella EU:n ja sen parlamentin rooli on täysin keskeinen sääntelijänä ja jo nyt tiedetään, että nyt valittavat mepit pääsevät äänestämään useammastakin hyvin merkittävästi uudistuspaketista. Esimerkiksi tietosuoja-asetuksessa linjataan kansalaisten, viranomaisten ja yritysten oikeuksista henkilötietoihin ja tekijänoikeusreformilla korjataan (tai sitten ei) sisältötuotannon ja verkon väliset ongelmat.
European Digital Rights – järjestö on käynnistänyt kampanjan, jossa ehdokkaita on yritetty saada sitoutumaan kymmenkohtaiseen digitaalioikeuksien ohjelmaan:
1. Edistän avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, asiakirjojen saatavuutta ja kansalaisvaikuttamista
2. Kannatan henkilökohtaisten tietojen ja yksityisyyden suojaa lainsäädännössä
3. Puolustan rajoittamatonta pääsyä internetiin ja verkkopalveluihin
4. Edistän tekijänoikeuslainsäädännön päivittämistä
5. En tue yleisiä, tarkastamattomia valvontatoimenpiteitä
6. Edistän anonymiteettia verkossa sekä tietoliikenteen salausta (encryption)
7. En tue yksityisten tahojen täytäntöönpanemia laillisuusperiaatteen vastaisia nettiliikenteen rajoitteita (privatised enforcement)
8. Tuen valvonta- ja sensuuriteknologian viennin valvontaa
9. Puolustan monisidosryhmäisyyden periaatetta (multistakeholderism)
10. Edistän vapaita ohjelmistoja (avoimen lähdekoodin ohjelmistoja)
Ohjelma ei ole erityisen radikaali ja sitä onkin kritisoitu jopa kunnianhimottomuudesta. Tästä huolimatta nimien keruu on ollut yllättävän takkuista (osasyynä tähän voi tosin olla prosessin hankaluus – paperilla tapahtuva ilmoittautuminen mukaan on jälleen kerran valitettava osoitus järkevän EU:n laajuisesti toimivan identiteettipalvelun puutteesta). Suomesta mukana on toistaiseksi ehdokkaita lähinnä vihreistä ja piraattipuolueesta. Kokoomuksesta (eikä sen puoleen SDP:stä, keskustasta tai perussuomalaisista) ei 15.5. mennessä ole listattuna yhtään ehdokasta.
Tämä on sääli, sillä on vaikea kuvitella, etteikö esimerkiksi kokoomuksesta löytyisi ehdokkaita, jotka voisivat allekirjoittaa kampanjan tavoitteet. On suoraan sanottuna pelottavaa, että puolue jättää tämän alueen lähinnä vihreiden pelikentäksi.
Esimerkiksi Jyrki Kasvin, Oras Tynkkysen tai Otso Kivekkään haastaminen alueella ei toki ole erityisen helppoa, mutta pään työntäminen pensaaseen digitaalisen maailman kysymysten suhteen on hyvin lyhytnäköistä politiikkaa varsinkin tilanteessa, jossa verkon merkitys kampanjoiden lopputuloksiin on nousemassa täysin keskeiseen rooliin.
Kyse on todennäköisesti vielä itse itseään ruokkivasta trendistä – alueen huippuosaamista ei kerry kokoomukseen, jos muut puolueet tarjoavat luontevamman toimintaympäristön tavoitteiden edistämiseen.
Tässä suhteessa pieni positiivinen signaali on Helsingin Edistyskokoomuksen tekemä aloite kyberturvallisuudesta (.pdf), jossa vaaditaan huolehtimaan siitä, että kyberturvallisuuden nimissä tehdyt verkkotiedustelulait eivät loukkaa sananvapautta eivätkä yksityisyyttä eivätkä romuta Suomen yhtä tärkeintä tekijää kilpailussa palvelinkeskusten ja pilvipilvipalveluiden sijaintipaikoista.
Tähän asti teemalla ovat profiloituneet lähinnä muut puolueet kuin kokoomus. Viime aikoina keskustasta Timo Sipilä ja SDP:stä Krista Kiuru ja Johannes Koskinen ovat nostaneet aiheen näkyvästi esille. Hyväksytty puoluekokousaloite voisi olla hyvä pohja lähteä rakentamaan myös kokoomuksen ideologian mukaista kyberpolitiikkaa Suomeen.
Kirjoittaja Ville Oksanen on OTK, FT, Effin perustajajäsen ja varapuheenjohtaja.
