Päättyneen vaalikampanjan yksi keskeinen hokema oli Suomen talouden kääntäminen kasvuun viennin avulla. Vientivetoinen kasvu onkin pienelle kansantaloudelle välttämätön tavoite, koska kotimarkkinat eivät mahdollista tuotannon skaalahyötyjä.
Viennin kääntäminen kasvuun on kuitenkin tällä kertaa poikkeuksellisen haastava tehtävä. Kustannuskilpailukyky on heikentynyt pitkälti toistakymmentä prosenttia verrattuna keskeisin kilpailijamaihin. Eron kiinnikurominen on erityisen vaikeata tilanteessa, jossa saksalaiset ovat valmiita tinkimään jo sovituista palkankorotuksista, jos vientiteollisuus kärsii takaiskuja. Vientiä ei saadakaan kasvuun pelkästään äärimaltillisilla palkankorotuksilla. Tämän lisäksi tarvitaan uusia vientiyrityksiä ja uusia vientituotteita.
Luovan tuhon pitää antaa tehdä tehtävänsä ja yritysrakenteen uudistua uusien yritysten avulla vastaamaan muuttunutta tilannetta. Olemassa olevien yritysten ja niiden työntekijöiden edunvalvonnan ei saa antaa tarpeettomasti hidastaa uudistumisprosessia. Suomen vienti on ollut pitkään vain muutaman teollisuusyrityksen varassa. Suoraan vientimarkkinoilla toimivien yritysten määrää pitää lisätä. Tämän tavoitteen saavuttamisessa auttaa, kun ulkomaalaisille työntekijöille annetaan mahdollisuus työskennellä suomalaisilla työmarkkinoilla. Työperäiseen maahanmuuttoon liittyvä tarveharkinta pitääkin poistaa myös siksi, että ulkomaalaiset työntekijät tuovat yrityksiin kipeästi kaivattuja uusia ideoita ja madaltavat yritysten kynnystä siirtyä toimimaan globaaleilla markkinoilla.
Uusia vientiyrityksiä tarvitaan myös teollisuuden ulkopuolella. Teollisuustuotanto ei ole palautunut finanssikriisin jälkeen kriisiä edeltäneelle tasolle missään Länsi- Euroopan maassa. Saksan teollisuustuotanto on ollut viimeiset neljä vuotta samalla tasolla ja muissa maissa tuotanto on edelleen vähentynyt. Suomen tilanne on toki Länsi-Euroopankin mittapuulla poikkeuksellisen huono. Suomi tarvitsee jatkossakin vientiteollisuutta, mutta viennin merkittävä kasvu edellyttää menestystä myös teollisuuden ulkopuolella. Tämän pitää näkyä harjoitettavassa elinkeinopolitiikassa.
Uusien vientituotteiden synty edellyttää investointeja. Suomen investointiaste koneisiin ja laitteisiin on ollut jo 1990-luvun lopulta pienempi kuin euroalueella keskimäärin. Suomi oli tuolloin siirtymässä Nokian johdolla perinteisestä teollisuudesta aineettomaan arvonluontiin. Viime vuosina Nokian ongelmien myötä meillä ovat kuitenkin laskeneet sekä kone- ja laiteinvestoinnit että aineettomat investoinnit. Kone- ja laiteinvestointien aste on ennätyksellisen paljon euroalueen keskimääräisen tason alapuolella. Aineettomissa investoinneissa Suomen etumatka kutistuu koko ajan. Aineettomien investointien heikko kehitys heikentää mahdollisuuksia saada vienti kasvuun uusilla tuotteilla. Valtion pitääkin kannustaa yksityisiä investointeja, esimerkiksi purkamalla sääntelyä, luomalla uusia rahoitusmahdollisuuksia ja investoimalla infrastruktuuriin.
Suomi tarvitsee viennin merkittävää kasvua, jotta nykyinen elintaso ja hyvinvointipalvelut voidaan säilyttää. Maailmantalous kasvaa tänäkin vuonna lähes 3,5 prosenttia. Kasvavat globaalit markkinat antavat suomalaisille yrityksille mahdollisuuden menestyä. Menestys edellyttää kuitenkin saumatonta yhteistyötä julkisen vallan ja yksityisen sektorin välillä. Julkisen sektorin pitää luoda edellytykset yrityksille uudistua ja yksityisen sektorin pitää olla valmis kantamaan uudistumiseen liittyvät riskit.
Kirjoittaja Markus Lahtinen on Pellervon Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja.
