Tilintarkastaja ei tykkää keskeneräisistä asioista tai huonosti hoidetuista projekteista. Poliittisessa kielenkäytössä niitä sanotaan toisinaan ”savolaisiksi projekteiksi”. Ne ovat tekemistä vaille valmiita. Päätösten tehokkuus, tuloksellisuus ja vaikuttavuus kun syntyvät näet vasta sitten kun päätös toimeenpannaan eli laitetaan täytäntöön.
Päätöksen tekeminen on tärkeä niin yksityisessä kuin julkisessa hallinnossa. Huonokin päätös saattaa olla parempi kuin ei päätös ollenkaan. Monimutkaistuvassa maailmassa päätös kuitenkin ei usein vielä ole paljoa. Piru asuu toimeenpanossa ja yksityiskohdissa.
Luottoluokittaja Standard & Poor’s viittasi viime viikolla päätöksen täytäntöönpanoon. S&P säilytti Suomen kolmen A:n luottoluokituksen, mutta laittoi Suomelle negatiiviset näkymät. Luottoluokittaja totesi muun ohella: ”Lisäksi luottoluokittaja näkee ongelmia maamme poliittisten päätösten toimeenpanossa”.
Julkisen talouden tasapainottamistoimiseksi on tehty monia päätöksiä. Budjettipäätöksen toteutuminen on kuitenkin vielä hyvä valmistelun ja usein uuden ja hankalankin lainsäädännön takana. Tulostakin on syntynyt, mutta yleisesti ottaen on tärkeää muistaa, että puhumalla ei voi säästää. Huonoa talouspäätösten täytäntöönpanoa näkee niin valtionhallinnossa, kunnissa kuin yrityksissäkin.
Päätösten toimeenpanoa on erityisen vaikeaa silloin kun päätös on huonosti valmisteltu tai ajateltu. Oppia kannattaa ottaa siitä, että esimerkiksi hallitusneuvotteluissa voi illan tunteina syntyä päätöksiä, joiden täytäntöönpano sitten voi osoittautua mahdottomaksikin.
Hallitusohjelmassa päätettiin sote-uudistuksesta vastuukuntamallin pohjalta. Vastuukuntamalli osoittautui perustuslain vastaiseksi ja toimimattomaksi. Onneksi syntyi laajapohjainen sote-sopu. Senkin toteuttamisessa käytäntöön on edessä isoja haasteita. Ensimmäisenä vastaan tullee kireä aikataulu. Toimeenpanoa varmasti helpottaa valmistelun laaja pohja ja asiantuntijoiden laaja käyttö
Kuntarakenneuudistus ei näytä etenevän eikä täytäntöönpanoa synny. Nyt käytetään kohtuuttomastikin aikaa ja voimavaroja kuntakentän taivuttamiseen käynnistämällä erilaisia kuntajakoselvityksiä ja järjestämällä lakiesityksistä lausuntokierroksia, joiden arvo lienee kyseenalainen. Hallinnon näkökulmasta voi ongelmana nähdä ylhäältä alaspäin sanelemisen, kuntaliitosten keinotekoiset kriteerit ja kuntien yhteistyön sivuun asettamisen vaihtoehtona selvitystyössä. Pakon uhan poistuminen parantanee valmistelun henkeä. Toistaiseksi kuntarakennelain nojalla ja sen kriteerit täyttäviä kuntaliitospäätöksiä ei ole lainkaan.
Päätösten toimeenpanoa pitää ohjata laskelmat eri vaihtoehtojen taloudellisista vaikutuksista, suunnitelmallisuus ja avoimuus sekä asiantuntijuus. Asiantuntijoita pitää osata käyttää niin päätöksiä tehtäessä kuin täytäntöön pantaessa.
Täytäntöönpano ei ole automaatio. Täytäntöönpanoa pitää johtaa ja päätöksiä pitää puskea eteenpäin – ja sitä enemmän, mitä vaikeampi on asia. Yrityksessä tämä on johdon tehtävä ja maan hallituksessa se on vastaavan ministerin, ja viime kädessä pääministerin tehtävä.
Tiedotusvälineiden paineessa politiikkaan on tullut ”kiiltokuvapolitiikan” houkutus. Kun syntyy päätöksiä, niin niiden tiedottamiseen panostetaan paljon. Tiedottaminen onkin tässä mediamaailmassa tärkeää. Pitää kuitenkin varoa antamasta kuvaa, että asiat on hoidettu kuntoon. Todellisuudessa useimmiten ollaan vasta alussa päätösten täytäntöönpanon aloittamiseksi. Vältetään kiiltokuvien keräämistä.
Olavi Ala-Nissilä (kesk.) on KHT-tilintarkastaja ja entinen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen.
