Ennusteiden mukaan Euroopan unionissa asuu vuonna 2050 noin seitsemän prosenttia maailman väestöstä ja alue tuottaa noin kymmenen prosenttia globaalista bruttokansantuotteesta. Talouden dynamiikka tulee lisääntyvästi nousevista talouksista. PwC arvioi Kiinan bruttokansantuotteen olevan vuonna 2050 jopa 20 prosenttia maailman BKT:stä. Myös Intian osuuden arvioidaan kasvavan 15 prosenttiin. Samanaikaisesti kilpailu kovenee. Vaikeuksien keskellä sisäänpäin käpertyminen ei vahvista, vaan heikentää.
Eurooppa on kiistämättä suurten haasteiden edessä. Jos näitä haasteita tarkastelee lähemmin, käy kuitenkin selväksi, että niiden vastaamiseen tarvitaan väistämättä yhteistyötä. Suomi ei yksin pysty ratkaisemaan ilmastonmuutosta, luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä eikä antibioottiresistenssin aiheuttamia ongelmia. Nykymaailmassa ei ole mahdollista vain sulkea rajoja ja toivoa parasta.
Suomi on myös äärimmäisen vientivetoinen talous. Me tarvitsemme avoimia kansainvälisiä markkinoita. Sisämarkkinoiden toimivuus on taloutemme kasvun ehto. Niitä voidaan parantaa vain yhdessä.
Yksi tulevaisuuden suurimmista haasteista on resurssitehokkuuden parantaminen. Tähän tarvitaan yhteisiä sääntöjä, markkinoita kierrätystuotteille ja -ideoille. Suomi on yksi cleantechin johtavia maita, joten meillä on tässä paljon voitettavaa. Sääntöjä ei voi kuitenkaan muuttaa yksin. Tarvitsemme EU:ta pärjätäksemme.
Brexit on surullinen politiikan epäonnistuminen, josta saadaan syyttää David Cameronin uhkapelaamista. Britit ovat jatkossakin osa Eurooppaa ja yhteistyösuhteista on pidettävä huolta jatkossakin. Mitä pidempään epävarmuus brexitistä ja sopimuksesta jatkuu, sitä kalliimpaa siitä tulee. Britannian talous on jo nyt huonommassa tilassa, kuin aikaisemmin. Brexitin taloudelliset vaikutukset osuvat kovimmin taloudellisesti huonossa asemassa oleviin. Talouden voidessa huonosti verotulot supistuvat ja tulonsiirtoihin on vähemmän resursseja.
Globaalissa mittakaavassa ja taloudessa Britanniakin on kovin pieni. Brexitin myötä Britannian kansainvälinen ja kansainvälispoliittinen asema ja merkitys tulee heikkenemään.
Yhteistyö ei ole aina helppoa, mutta ei totalitarismiakaan. Jos en onnistu aina olemaan samaa mieltä edes puolisoni kanssa, olisi liikaa vaadittu, että EU eläisi jatkuvassa harmonian tilassa. Erota ei silti kannata, eikä tämän pitäisi olla jatkuvasti pöydällä Euroopan unioninkaan suhteen jokaisen kiistan jälkeen.
Maailman mittakaavassa EU on pieni, joten kannattaisiko toimia yhdessä? Yhdessä olemme vahvempia.
