Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman on jättänyt kirjallisen kysymyksen sotaorpojen kuntoutuksesta.
Kaatuneitten Omaisten Liitto arvioi suomalaisia sotaorpoja olevan elossa 20[nbsp]000—25[nbsp]000.
– Sotaorvot ovat kärsineet sekä henkisesti että useimmissa tapauksissa myös fyysisesti ja taloudellisesti siitä, että he ovat menettäneet toisen tai molemmat vanhempansa sodan seurauksena.
– Sotaorpojen keski-ikä on jo noin 80 vuotta, ja he tarvitsevat kuntoutusta, Rydman toteaa.
Sotaorpo on lapsi, jonka isä, äiti tai molemmat ovat kaatuneet sodissa 1939—1945 tai kuolleet myöhemmin sodan aiheuttaman sairauden tai vamman vuoksi. Sotien päätyttyä Suomessa oli noin 55[nbsp]000 sotaorpoa. Suurin osa orpoutui sotavuosina tai heti sodan jälkeen.
Rydman korostaa, että sotalesket lapsineen joutuivat ilman omaa syytään tilanteeseen, jossa arki oli järjestettävä uudelleen.
– Suurin osa sotaorvoista jäi lapsuudessaan vaille yhteiskunnan riittävää tukea. Moni koki syrjintää ja kaltoinkohtelua.
Perinteisesti isä oli huolehtinut toimeentulosta, mutta orpoutuessaan monet joutuivat nuoresta iästään huolimatta tekemään fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä sekä ottamaan perheessä vanhemman roolin omat tarpeensa sivuuttaen.
– Sodanjälkeisessä ilmapiirissä sodan aiheuttamista menetyksistä ei myöskään sopinut puhua ja henkistä taakkaa kannettiin vuosikymmeniä, Rydman muistuttaa.
Sodan jälkeen valtiovalta tuki sotaorpojen kouluttautumista ammattiin, mutta tästä tiedottaminen oli puutteellista eikä saavuttanut kaikkia sotaorpoja.
Valtiovallan päätös sotaorpojen työhuollosta myös rajoitti koulutuksen ammatilliseen opetukseen. Vain poikkeustapauksissa mahdollistettiin muun koulutuksen saaminen.
Usein kotona myös tarvittiin työvoimaa tai lapsen tuomaa palkkaa, mikä osaltaan esti koulutukseen pääsemisen.
– Moni sotaorpo muistelee, että olisi halunnut lähteä oppikouluun, mutta kotona tarvittiin apua eikä koulunkäyntiin ollut varaa, Wille Rydman toteaa.
– Sota katkaisi sotaorpojen luontaisen elämänkulun. Sotaorvot ovat silti huonoista lähtökohdista huolimatta olleet osaltaan työllään rakentamassa Suomea ja edesauttamassa maan sodanjälkeistä nopeaa taloudellista kasvua.
Rydmanin mukaan valtiovallan olisi syytä tunnistaa ja tunnustaa sotaorpojen erityisasema ikääntyvän väestön joukossa ja osoittaa se saattamalla heidät lakisääteisen kuntoutuksen piiriin.
