Närkästystä ja mielipahaa ovat aiheuttaneet vuorollaan jouluevankeliumin esittäminen kuin Enkeli taivaan -virren laulaminen lasten joulujuhlassa. Jotkut koulut ovat pienen mutta äänekkään vanhempien ryhmän vaatimusten vuoksi jättäneet kokonaan nämä juurevasti perinteisen joulun symbolit pois joulujuhlastaan.
Enää ei siis riitä, että juhlasta, jossa on perinteisiä kristillisiä elementtejä, voisi oppilas halutessaan jäädä pois. Sen sijaan nyt koko joulujuhlan formaatti on paketoitu neutraaliin normiin ja siihen on kaikkien hiljaisesti hyväksyen tyytyminen. Syntyy erikoinen tilanne, jossa vain toiset ovat pakotettuja luopumaan arvoistaan vaatimuksen edeltä, jotta kaikki voisivat osallistua juhlaan.
Ylen uutisen (19.12.) mukaan uskonnottomat vanhemmat pelkäävät leimautumista, eivätkä uskalla puhua vaatimuksistaan omalla nimellään. Nimettömänä pysytteleviä uskonnottomia vanhempia auttaa asiassa kantelupukki-sivusto, jonka kautta on mahdollista jättää kanteluita vietäväksi eteenpäin.
Kenellä tämän kaiken neutralisointinormin myötä on sitten lopulta hyvä olla, ei ole minulle vielä selvinnyt. Osa antaa periksi omasta arvomaailmastaan ja toiset keskittyvät jatkossakin yhä suuremmalla tarmolla kärkkymään, milloin seuraava jakolinja päästään vetämään. Tällaiselle hankkeelle ei mahda olla olemassa päätepistettä.
Kiistattomasti jokaisella vanhemmalla on ensisijainen oikeus ja vastuu lastensa kasvatuksesta. Kuitenkaan mielikuvaa siitä, että koulujen ja päiväkotien joulujuhlista on tehty vain herkullinen pelinappula, ei voi kiistää.
Virsi tai muu kristillinen symboliikkaa osana lasten joulujuhlaa on pahasta, mutta aikuisten työelämässä symboliikkaa pidemmälle viedyissä käytännöissä ei sen sijaan ole mitään moittimista. Työmarkkinakysymyksissä kristillinen uskontomme ja siihen liittyvät juhlat kelpaavat kritiikittä suurimmalle osalle suomalaisista.
Viikonloppu- ja sunnuntaityön korvaukset ovat monien työtehtävien palkanmaksussa yhä voimissaan olevaa käytäntöä. Arkipyhät maistuvat monelle niin korvauksina kuin vapaapäivinä. Joulu, loppiainen ja juhannusaatto ovat hyvä esimerkkejä arkipyhävapaista, jotka löytyvät useammasta työehtosopimuksesta.
Lasten arjesta ajatuksellinen aasinsilta aikuisten arkeen käy liian jyrkäksi, jotta näistä kristilliseen uskontoon perustuvista juhlapyhistä, toisin sanoen tekemättömästä työstä tai tekemättömän työn korvauksista oltaisiin valmiita luopumaan. Ainakaan kantelupukkisivustoa ei tähän tarkoitukseen vielä ole.
Loogista olisi vaatia kristilliseen uskontoon perustuvien arkipyhien poistamista kalentereista, joko siirtämistä viikonloppuihin tai pitämällä nykyisillä paikoillaan, mutta normaaleina työpäivinä. Työehtosopimuksissa voitaisiin antaa mahdollisuus halukkaille pitää palkaton vapaapäivä noina päivinä, mutta siinä tapauksessa ei kenenkään uskonnonharjoituksesta pidä tulla senttiäkään kuluja työnantajille.
Kenties kirkon ja kristillisen uskontomme rooli on suomalaisen yhteiskunnan tukipilarina paljon vahvempi kuin osaamme nähdäkään, ja hyvä niin. Kompromissina ehdottaisin, että Vappu poistetaan juhlapäivistä siinä merkityksessä mitä se arkipyhänä tarkoittaa.
Toivottavasti tulevina jouluina kristilliset ja suomalaiset perinteet kuuluvat useamman suomalaisen koulun jouluperinteisiin. Joulu on juhlan paikka jokaiselle Suomessa uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Jokaisen jouluperinteitä tulee kunnioittaa ja vaalia. Toivottavasti kaikki saavat joulun aikaan mahdollisuuden lepoon, rauhoittumiseen ja yhdessäoloon läheisten kanssa.
