Venäjän viimeaikainen uhittelu, toiveet palata vanhaan etupiirijakoon ja vaatimus Naton ovien sulkemiseksi uusilta jäseniltä eivät totisesti nostattaneet joulumieltä. Muistetaan, että rautaesiripun luoman Euroopan jaon hylkäsi aikanaan myös Neuvostoliitto seuraajavaltioineen. Venäjän vaatimukset Natolle ovat kovia samalla, kun se itse ei ole antamassa vastavuoroisesti mitään.
Venäjä on kovin huolissaan omasta globaalista ja alueellisesta asemastaan. Uhittelun strategisena tavoitteena onkin saada huomiota, jossa Venäjä on onnistunut, ja tuntuu kerta toisensa jälkeen onnistuvan. Venäjän huomionhakuinen tyyli toimii, koska lännen on uskottavuutensa vuoksi otettava se todesta. Lännen epäröinti antaisi Venäjälle tilaa käydä voimakastakin, monen rintaman vaikutusoperaatiota ja hakemaan yhä uusia myönnytyksiä länneltä.
Venäjän toimintaa ei kuitenkaan ole syytä ohittaa olankohautuksella ja hiljaa toivoa sen huonoa käytöstä ohimeneväksi. Suomenkin on oltava valppaana, emmekä saa lukea tilannetta virheellisesti niin, ettei siinä ei olisi mitään merkillepantavaa. Venäjän käyttämä retoriikka on selkeästi muuttunut ja lännen paineensietokyvyn rajojen hakeminen on mennyt pidemmälle.
Ymmärrettävästi kehitys on nostattanut huolia Suomen turvallisuuden kannalta. Olemme kuitenkin valmistautuneet hyvin erilaisia tilanteita varten. Tämän ilmaisi selkeästi myös tasavallan presidentti uudenvuodenpuheessaan siitä, miten Suomen linja on rakennettu kestämään vaikeita aikoja. Meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme perusta ei romahda yhdessä yössä.
Venäjän toimet ovat harkittuja. Vladimir Putin tietää hyvin, miten ja milloin pelisääntöjä rikotaan. Uhittelu pohjautuu strategiseen harkintaan ja saa edelleen voimaa – vaikkakin heikkenevää – siitä, että Putin antaa oman kansansa ymmärtää, että lännellä olisi jatkuvia vihamielisiä pyrkimyksiä Venäjää kohtaan. Tuskin Venäjä suin päin hyppäisi sotilaalliseen operaation, sillä sen kannalta paras strategia on tähänkin asti ollut harjoittaa samaa tuttua uhittelun ja propagandasodan linjaa.
Uhittelulla Venäjä saa lännen huomion, josta se arvottaa käytännössä vain Yhdysvaltoja. Tämä tukee Venäjän suurvaltapyrkimyksiä, koska se toivoo vertautuvansa tasavertaisena toimijana suhteessa Yhdysvaltoihin. Dialogi Venäjän ja Yhdysvaltojen kesken on tietysti toivottua, mutta keskustelua Euroopan turvallisuudesta ei tule käydä ylitsemme. Etupiiriajattelun herättämistä emme voi pitää millään lailla hyväksyttävänä.
Vuodenvaihteessa virinnyt Nato-keskustelu on hyvin toivottua ja tärkeää. Natosta on voitava keskustella avoimesti ja myös ilman ainaista ”mitä Venäjä tästä ajattelee?” -lausahdusta. Lisäksi meidän on kyettävä alati muuttuvassa turvallisuustilanteessa arvioimaan ratkaisujemme ajanmukaisuutta. On selvää, että Nato-jäsenyydellä olisi Suomen ja lähialueidemme turvallisuutta parantava vaikutus. Naton jäseneksi hakeutuminen ei kuitenkaan ole kevyt asia tai yhden päivän nopea päätös. Se edellyttää sekä laajaa kansallista yhteisymmärrystä että käsitystä läntisten kumppaneittemme ajattelusta.
Turvallisuuspolitiikkamme pitkän linjan mukaisesti meidän on ehdottomasti säilytettävä kaikki mahdollisuutemme, ja vapaat kädet päättää turvallisuudestamme. Kuten monesti on todettu, Suomen liikkumatilaan ja valinnanmahdollisuuksiin kuuluu mahdollisuus liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä, jos niin itse päätämme.
