Kun poliittinen kriisi Venezuelassa on viime päivien kuluessa entisestään kärjistynyt, Venäjä on toistanut yhä ponnekkaammin tukeaan asemastaan taistelevalle sosialistipresidentti Nicolás Madurolle. Yhdysvallat ja lukuisat muut länsimaat puolestaan katsovat maansa sekasortoon syösseen Maduron menettäneen oikeutensa olla vallassa ja tunnustavat parlamentin puhemies Juan Guaidón julistautumisen väliaikaiseksi presidentiksi.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov syytti torstaina Yhdysvaltoja puuttumisesta Venezuelan sisäisiin asioihin ja yrityksestä hallita ”toisten kansojen kohtaloita”. Kreml on myös varoittanut USA:ta sotilaallisesta väliintulosta ja ”vallankaappausyrityksestä”.
Kansainvälisillä foorumeilla Venäjän pyrkii nyt profiloitumaan suurena Venezuelan ystävänä, mutta historiallisesti maiden suhteet eivät suomalaistutkijan mukaan ole olleet erityisen läheiset. Yhteydet ovat tiivistyneet vasta viimeisten viidentoista vuoden kuluessa.
– Venezuelan puolelta kyse on sen johtajien antiamerikkalaisuudesta ja kiihtyneestä autoritaarisuudesta, jolle maa on hakenut tukea, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Mikael Wigell sanoo RFE/RL-uutissivuston haastattelussa.
– Venäjä on puolestaan tavoitellut tasapainoa Yhdysvaltoja vastaan ja myös tiettyjä taloudellisia intressejä. Suhde on käytännössä pyörinyt Venäjän Venezuelalle toimittaminen aseiden ja sille myöntämien lainojen sekä niistä vastineeksi saamiensa Venezuelan öljy- ja kaasusektoriin keskittyvien omistusten ympärillä.
Valta nojaa rikollisuuteen
Sosialistipresidentti Maduron ja hänen edesmenneen edeltäjänsä Hugo Chávezin hallinnot ovat olleet syvästi korruptoituneita, ja niiden poliittinen henkiinjäämisstrategia on perustunut tiiviisiin yhteyksiin järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Rikollisille on Wigellin mukaan annettu jopa keskeisiä ministerinsalkkuja, jotta he pysyisivät uskollisina järjestelmälle kaikissa olosuhteissa.
Malli muistuttaa hänen mukaansa mafian toimintatapaa, mutta jossain määrin myös asetelmaa Vladimir Putinin Venäjällä.
– Venäjän rikolliset elementit ja rikollisjärjestöt ovat varmasti mitä suurimmassa määrin läsnä Venezuelassa. Niillä on yhteyksiä Venezuelan hallintoon ja myös tiettyjä yhteyksiä Moskovaan. On näitä rikollisten elementtien kautta kulkevia yhteyksiä, jotka muodostavat erään osan Venezuelan ja Venäjän suhteesta, Wigell toteaa.
Venezuelan ajankohtaiset tapahtumat ilmentävät hänen mukaansa samaa ilmiötä, josta nähdään esimerkkejä myös monessa muussa maailmankolkassa: Venäjä pyrkii aktiivisesti pönkittämään autoritaarisia johtajia ja käyttämään heitä hyväkseen liberaalin, sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen horjuttamiseksi kaikin mahdollisin keinoin.
