Väärennettyään räikeästi maansa viimesyksyisten presidentinvaalien tuloksen ja turvauduttuaan sen jälkeen väkivaltaisiin otteisiin demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta vaativien rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamiseksi Valko-Venäjän johtaja Aljaksandr Lukašenka on maalannut itsensä nurkkaan sekä sisä- että ulkopoliittisesti, yhdysvaltalaisen Jamestown Foundation ajatushautomon tutkija Sergei Sukhankin arvioi.
– Kotimaassaan hän on aiemmin nauttinut massiivista kannatusta lukuisista syistä, mutta nyt hän on virittänyt aikapommin, joka saattaa laueta joko nyt kevään ja kesän aikana, lähempänä seuraavia presidentinvaaleja tai hänen lupaamiaan perustuslain uudistuksia, jotka eivät ehkä onnistu tarjoamaan mitään todellista muutosta, Sukhankin kirjoittaa Viron kansainvälisen puolustus- ja turvallisuuskeskuksen (ICDS) julkaisemassa artikkelissa.
Ulkopolitiikan puolella Lukašenka on hänen mukaansa käytännössä tuhonnut ennestäänkin ohuet yhteytensä länteen.
– Keskeinen ongelma on kuitenkin se, että EU näyttää väsyneen Valko-Venäjään eikä halua maan vuoksi uutta vastakkainasettelun kierrosta Venäjän kanssa, Sukhankin toteaa.
Erityisasema Kremlin silmissä
Myös Vladimir Putinin johtama Venäjä on Sukhankinin mukaan yhä kyllästyneempi Lukašenkaan ja odottaa nyt Valko-Venäjältä jotakin ”veljellistä retoriikkaa” ja jatkuvia lupauksia kouriintuntuvampaa.
– Voisi väittää ajan olevan nyt kypsä siihen, että Venäjä voi puskea maiden keskinäisen yhdentymisprosessin laadullisesti uudelle tasolle, hän sanoo.
Sotilasstrategisesti ja moraalispsykologisesti Valko-Venäjällä on hänen mukaansa Venäjän silmissä aivan erityinen asema. Kun Kreml on halunnut estää Ukrainan, Moldovan ja Georgiankin integroitumisen länteen, Valko-Venäjän kohdalla vastaava linja on jo turvallisuuspoliittisistakin syistä vielä yksiselitteisempi.
Jos Valko-Venäjä kääntäisi selkänsä Venäjälle, Kaliningradin alueen asema muuttuisi Sukhankinin mukaan sotilaallisesti haavoittuvaisemmaksi ja horjuttaisi sen talousmallia, joka on pitkälti perustunut Valko-Venäjän kautta tapahtuneisiin maakuljetuksiin – ei niinkään kauppamerenkulkuun.
– Ukrainassa saavuttamiensa ristiriitaisten tulosten valossa on kuitenkin todennäköistä, että Venäjä toimii nyt huomattavasti varovaisemmin kuin vuonna 2014, hän arvioi.
