Yhdysvaltain kansallisessa turvallisuusneuvostossa pelattiin Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman kaudella huippusalainen sotapeli, jossa simuloitiin Venäjän ydiniskua Natoa vastaan. Asiasta kertoo kirjailija-toimittaja Fred Kaplan Slaten artikkelissaan. Skenaario kuvataan Kaplanin tuoreessa ydinaseita käsittelevässä kirjassa The Bomb: Presidents, Generals, and the Secret History of Nuclear War.
Sotapelissä pohdittiin tuolloin esillä olleita väitteitä siitä, että Venäjä saattaisi soveltaa strategiaa, jossa konflikti yritetään ”de-eskaloida eskaloimalla”. Tämä voisi esimerkiksi tarkoittaa sotatilanteessa rajattua ydiniskua yksittäiseen sotilaskohteeseen Euroopassa. Venäläisajatuksena olisi väitetysti pakottaa Nato näin neuvottelupöytään. Koko doktriinin olemassaoloa on sittemmin epäilty vahvasti.
Sotapelissä testattiin kuitenkin amerikkalaisen sodanjohdon reaktiota tällaiseen tilanteeseen.
– Ajatuksena oli kokeilla voisiko tämä strategia tosiaan torpata Yhdysvaltojen kyvyn tai halukkuuden käyttää voimaansa Euroopassa, Fred Kaplan kirjoittaa.
Venäjä hyökkää simulaatiossa ensin yhteen Baltian maista. Nato vastaa kuitenkin tehokkaasti, ja Venäjä päättää kääntää tilanteen taas edukseen käyttämällä ”pienen latauksen” ydinasetta joko Naton joukkoja tai Naton Saksassa sijaitsevaa lentotukikohtaa vastaan.
– Kysymys kuului: mitä Yhdysvallat tekee seuraavaksi.
Lopputulos riippui kenties hieman yllättäen pelaajista.
”Iso kuva”
Ensimmäisenä peliin osallistui Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvoston jäsenten avustajakunta. Kyseessä oli siis joukko korkeita viranomaisia eri virastoista ja aselajeista. Kenraalien kerrotaan ohjanneen keskustelun ensin yksityiskohtiin.
– Kuinka monta ja millaista ydinasetta Yhdysvaltojen tulisi laukaista ja mihin kohteisiin, Kaplan summaa.
Tässä vaiheessa Yhdysvaltain silloisen varapresidentti Joe Bidenin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Colin Kahl avasi suunsa. Hänen mukaansa kenraalit eivät nähneet tilanteen ”isoa kuvaa”. Kahlin mielestä Venäjän ydinisku olisi mullistava hetki. Kyseessä olisi ensimmäinen kerta kuin ydinasetta käytetään sitten vuoden 1945. Kahl näki tässä paikan yhdistää koko maailma Venäjää vastaan.
Colin Kahlin mielestä Yhdysvaltojen tulisi jatkaa taisteluaan Venäjää paremmilla tavanomaisilla joukoilla ja heikentää Moskovaa diplomatialla ja taloudellisella painostuksella. Vastaisku ydinaseilla olisi Kahlin mukaan vienyt nämä edut sekä normalisoinnut ydinaseiden käytön.
Fred Kaplan toteaa Colin Kahlin yllättäneen kenraalit ratkaisuideallaan. Kirjailijan mukaan sotilasjohtajat kavahtivat ensin ajatusta siitä, että ydiniskuun vastattaisiin vain tavanomaisilla aseilla.
Seurasi muutaman tunnin kestänyt vääntö, jonka aikana laskettiin Naton joukkojen vahvuuksia ja pohdittiin, mihin Yhdysvallat voisi edes ydinaseillaan iskeä. Yksimielisenä lopputuloksena todettiin, että Yhdysvaltojen tulisi vastata Venäjän rajattuun ydiniskuun ainakin ensin vain jatkamalla tavanomaisia sotilasoperaatioita.
Hyökkäys Valko-Venäjälle
Simulaatio esitettiin kuukautta myöhemmin varsinaiselle kansalliselle turvallisuusneuvostolle. Pelaajien vaihtaminen johti Fred Kaplanin mukaan varsin erilaiseen lopputulokseen.
Keskusteluissa nousivat esiin samat ongelmat ja ratkaisut. Myös ajatus siitä, ettei ”ydinsyöttiin” tartuttaisi oli pöydällä. Ydinaseiden käytön ongelmiksi tunnistettiin niin järkevien kohteiden puute kuin sekin, ettei siitä ollut varmuutta hillitsisikö vai pahentaisiko Yhdysvaltojen ydinaseiden käyttö tilannetta. Silti päätös kallistui niihin.
– Pelaajat päättivät, että meidän oli pakko vastata ydinaseilla säilyttääksemme uskottavuutemme liittolaistemme ja vihollistemme silmissä, Fred Kaplan kertoo.
Toisin kuin ensimmäisellä kierroksella avustajien kohdalla, päättyi peli varsin hämmentävään lopputulokseen.
– He päättivät ampua muutaman ydinaseen Valko-Venäjälle, vaikka sillä ei ollut pelissä mitään tekemistä Venäjän hyökkäysten kanssa. Sitten he lopettivat pelin, pelaamatta enää seuraavia askelia.
LUE MYÖS:
