Joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä aikana syöpään. Syöpä voi koskettaa myös meitä jokaista; oman lapsen, puolison, vanhempien, isovanhempien, ystävän tai muun läheisen sairastumisen kautta. Laajoja kansanjoukkoja koskettavia sairauksia on monia, mutta syöpä koskettaa ja pelottaa. Edelleen, vaikka moni syöpään sairastuva paranee tänä päivänä. Syöpädiagnoosin dramaattisuutta lisää sekin, että syövän riskiin pystymme vaikuttamaan itse rajallisemmin kuin esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen.
Syöpä on edelleen voittamaton vihollinen, vaikka monet syövät voidaan jo selättää. Vaikkakin osa syövistä on pystytty kohtuullisen hyvin selättämään kuten esimerkiksi leukemia ja rintasyöpä, on edelleen syöpiä kuten haima-, maksa-, munasarja-, keuhko – ja henkitorvisyövät, joissa kuolleisuusluvut ovat rankkaa luettavaa.
Syövän voittamiseksi tehdään tieteen ja lääketeollisuuden parissa joka päivä yhdessä töitä. Ehkä jonain päivänä voimme päästä tilanteeseen, jolloin syöpäpotilas voi elää vuosia tai jopa vuosikymmeniä hyvää elämää samalla tavalla kuten samoin kuin verenpainetaudin kanssa tänään.
Mitä tämän unelman toteutuminen vaatii? Yksinkertaisesti sitä, että perustutkimukseen satsataan nykyistä enemmän, jotta taistelu syöpää vastaan voidaan voittaa. Se vaatii myös entistä tiiviimpää yhteistyötä teollisuuden ja yliopistojen välillä, koska lääkehoitojen kehittämisessä lääketeollisuuden yritysten tekemät satsaukset ovat merkittäviä – elinehto tieteen kehittymiselle.
Suomalaiselle potilaalle ja suomalaiselle yhteiskunnalle on tässä mahdollisuus, mikäli seuraava hallitus ottaa tavoitteekseen nousta lääketieteellisen tutkimuksen ja kehitystyön kärkimaaksi. Suomi voi hypätä tässä tieteen uudelle aallolle, jossa terveydenhoito yksilöllistyy kovaa vauhtia. Samalla suomalaisilla potilaille tulisi nykyistä enemmän mahdollisuuksia saada uusimpia vaikuttavampia hoitoja. Samalla luotaisiin uusia korkean osaamisen työpaikkoja. Tällä hetkellä lääketeollisuus investoi uusien lääkkeiden tutkimukseen ja kehittämiseen Euroopassa jopa 35 miljardia euroa. Summasta ohjautuu Suomeen vain 200 miljoonaa euroa, mutta summa voisi olla merkittävästi suurempi.
Mitä se vaatii. Se vaatii tutkimusmyönteistä asenneilmapiiriä ja tutkimustyön mahdollistavaa lainsäädäntöä. Seuraavan hallituksen tulee laittaa ensi töikseen syksyllä ulos tutkimustyötä ja yksilöityä hoitoa tukevat lait – uudistettu biopankkilaki, genomilaki, laki lääketieteellisestä tutkimuksesta ja laki kliinisistä lääketutkimuksista sekä varmistaa terveystiedon toisiolain tehokas toimeenpano. Eikä pahitteeksi tekisi tehdä merkittäviä lisäsatsauksia tieteentekijöiden resursseihin.
Tieteen asemaa tulee vahvistaa, koska tiede tuo toivoa heillekin, joilla sitä ei vielä ole. Osalle potilaista se voi tarkoittaa tänään tutkimuspotilaana oloa ja sitä kautta uusimman ja vaikuttavimman hoidon saamista. Ja sitä kautta elinajan pitenemistä tai syövästä paranemista. Monella syöpäpotilaalla nimittäin ei ole aikaa odottaa useita vuosia.
Tutkimuslääkkeiden lisäksi on panostettava siihen, että jo olemassa olevat innovatiiviset hoidot saadaan nopeammin suomalaisten potilaiden käyttöön. Tällaisia ovat esimerkiksi immunologiset syöpähoidot, joiden käyttöön otossa olemme Euroopan häntäpäässä. Yksi keino nopeuttaa käyttöönottoa on ehdollisen korvattavuuden lainsäädäntö, jolle tulee antaa jatkoaikaa vähintään viisi vuotta.
Suomalainen saa maailman parasta syövän hoitoa, erinomaisin tuloksin. Tähän ei voi kuitenkaan olla tyytyminen. Paljon on vielä tehtävää. Annetaan potilaille nykyistä enemmän toivoa paranemisesta. Uudet hoidot tuovat sen mahdolliseksi– enemmän hyvinvointia, pitkää ja tervettä elämää ihmisille.
