Vuonna 2009 voimaan tulleilla kuntaliitoksilla ei ollut vaikutusta kuntien kokonaismenoihin. Sen sijaan liitosten sisällä tapahtui merkittäviä palveluverkon muutoksia sosiaali- ja terveydenhuoltoalojen työpaikkojen siirtyessä pienistä liitoskunnista suuriin. Vuoden 2009 alussa toteutettiin 32 kuntaliitosta, joihin osallistui 99 kuntaa.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) johtavien tutkijoiden Tuukka Saarimaan ja Janne Tukiaisen sekä Helsingin kaupunginkanslian tutkijan Oskari Harjusen tutkimus osoittaa, että liitoskuntien menot kehittyivät liitoksen jälkeen kuuden vuoden aikana lähestulkoon samalla tavalla kuin muuten vastaavien kuntien menot, jotka eivät tehneet liitosta. Kuntaliitokset eivät siis täyttäneet niille asetettuja säästötavoitteita.
Palveluverkko kuitenkin eriytyi sosiaali- ja terveydenhuoltoalojen työpaikkojen siirtyessä pienistä liitoskunnista suuriin. Eriytyminen oli yhteydessä alueelliseen poliittiseen edustukseen uusissa kunnanvaltuustoissa. Mitä heikomman edustuksen vanhan kuntajaon kunta sai uudessa liitoksen jälkeisessä valtuustossa, sitä enemmän sote-työpaikat vähenivät sen alueella.
Esimerkiksi vanhan kuntajaon kunnassa, joka sai vain 10 prosenttia paikoista uudessa valtuustossa, sote-työpaikat vähenivät kolmanneksen. Vastaavasti kunnassa, joka sai 90 prosenttia paikoista, sote-työpaikat lisääntyivät viidenneksellä.
– Poliittisella edustuksella voi olla merkittävä vaikutus alueen palveluihin. Tutkimuksen tulokset alueellisen edustuksen merkityksestä on syytä ottaa huomioon myös maakuntauudistuksen ja maakuntavaalien valmistelussa, Janne Tukiainen toteaa.
Samanlainen eriytyminen havaittiin myös kunnan hallintoon liittyvissä työpaikoissa. Liitokset eivät sen sijaan vaikuttaneet koulujen tai opetusalan työpaikkojen sijaintiin.
