Helsingin yliopiston tutkija Timo Harjuniemi sanoo, että vilkkaana käyvästä ilmastokeskustelusta unohtuu, että kiista on lopulta poliittinen eikä tieteellinen.
– Kaikki esimerkit kertovat myös siitä, että ilmastonmuutoksesta ei vieläkään keskustella aidon poliittisilla jakolinjoilla, vaan keskustelu typistyy väännöksi siitä, mitä tiedeyhteisö asiasta sanoo ja mitä olisi ”järjen” nimissä tehtävä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, Harjuniemi kirjoittaa blogissaan.
Hän sanoo, että tieteen tarjoamaan näkemystä toki tarvitaan, mutta ”ilmastokriisin” poliittiselta luonteelta on mahdotonta piiloutua.
– Ilmastokysymys on poliittinen kysymys, eikä henkeä saa takaisin lamppuun, vaikka harhaoppisten ylle vyörytettäisiin keskustakirjastollinen vertaisarvioitua tutkimusta.
Harjuniemi ehdottaa, että järkevä–hullu-kiistelyn sijaan alettaisiin kilpailla poliittisesta suosiosta ja haettaisiin kannatusta omalle ilmastolinjalle. Hän esittää, että osapuolet voisivat jakautua vaikkapa neljään erilaiseen ryhmään:
”Ilmastoliberaalien” mielestä vahvaa valtiota tarvitaan luomaan päästökiintiöitä ja ohjaamaan päästökauppaa. Markkinoiden rooli päästöjen vähentämisessä on merkittävä.
”Ilmastokeynesiläiset” haluavat vieläkin vahvempaa valtiota, joka rahoittaa ison ekologisen jälleenrakennusohjelman.
”Ilmastososialistit” ajavat poliittis-taloudellista vallankumousta, joka pureutuu ongelman juurisyyhyn eli kapitalismiin ja jatkuvaan talouskasvuun.
”Ilmastokansallismieliset” taas sanovat, että Suomi ei mahda ilmastonmuutokselle mitään.
