Britannian EU-eron yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut maan sisäisen yhtenäisyyden vahvistaminen. Carnegie Europe -ajatushautomon vieraileva tutkija Peter Kellner arvioi brexitin todellisten vaikutusten olevan pikemminkin päinvastaisia.
– Yhdistynyt kuningaskunta ei ole milloinkaan ollut kiinteä kokonaisuus. Englannin, Irlannin, Skotlannin ja Walesin keskinäiset suhteet ovat aaltoilleet. Alle sata vuotta sitten Britannia kattoi kaikki Brittein saaret, kunnes 26 Irlannin 32 kreivikunnasta vuonna 1922 irtautui katkeran sisällissodan seurauksena, Kellner sanoo tuoreessa artikkelissaan.
Hän muistuttaa jännitteiden säilyneen vuosikymmenestä toiseen. 1960-luvun lopun ja 1990-luvun lopun välisenä aikana Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA pyrki Irlannin väkivaltaiseen jälleenyhdistämiseen surmaten yli 2[nbsp]000 ihmistä Pohjois-Irlannissa ja englantilaisissa kaupungeissa. Unionia kannattaneet ryhmittymät tappoivat samana ajanjaksona yli 1[nbsp]000 ja brittiarmeija yli 300 henkeä.
Vaikka Skotlannin ja Walesin nationalistiset liikkeet ovat toimineet rauhanomaisemmin, nekin ovat onnistuneet aikaansaamaan kansalliset parlamentit, joiden valtaoikeudet ovat merkittävät. Varsinkin Skotlannissa elää Kellnerin mukaan nyt pyrkimys seuraavaan askeleeseen – täyteen valtiolliseen itsenäisyyteen.
– Brexit on nyt lisännyt uuden ulottuvuuden näihin historiallisiin jännitteisiin. Se saattaa ajan myötä hyvinkin edistää Yhdistyneen kuningaskunnan hajoamista. Vain rohkea uhkapeluri tohtisi lyödä vetoa sen puolesta, että sekä Skotlanti että Pohjois-Irlanti ovat vielä vuonna 2040 osa Britanniaa, hän toteaa.
”Brexit rikkookin Britannian”
Skotlannissa järjestetään Kellnerin mukaan vuoteen 2030 mennessä uusi kansanäänestys itsenäistymisestä, vastustipa Lontoo sitä tai ei. Brexitin jälkimainingeissa itsenäisyyden kannatus on aiempaa korkeammalla, ja moni skotti näkisi mielellään Skotlannin paitsi EU:n jäsenenä, myös kuudentena Pohjoismaana.
Pohjois-Irlanti on halunnut toistaiseksi pysyttäytyä osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa, koska kansalaisten protestanttinen enemmistö niin tahtoo. Kellner arvioi tilanteen vähitellen muuttuvan.
– Ensinnäkin väestötilastot – syntyvyydestä ja maahanmuutosta lähtien – kääntävät Pohjois-Irlantia hitaasti mutta armotta katolisen enemmistön suuntaan, hän sanoo.
Entistä useampi pohjoisirlantilainen näyttää myös tekevän äänestyspäätöksensä uskonnollisista näkökohdista piittaamatta. Samaan aikaan brexit on johtanut tilanteeseen, jossa Pohjois-Irlanti ja Irlanti ovat taloudellisesti lähempänä toisiaan kuin koskaan ennen sitten vuoden 1922.
– Pohjois-Irlannin demografinen ja taloudellinen logiikka viittaa Irlannin jälleenyhdistymiseen seuraavien 10–20 vuoden kuluessa, hän toteaa.
– Brexit saattaa siis lopulta jakaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa vielä perusteellisemmin kuin se on jakanut Eurooppaa.
