Kremlillä on venäläisen oppositiopoliitikon Vladimir Kara-Murzan mukaan tapana toteuttaa joulunpyhien aikaan toimia, joiden se ei halua nousevan kansainvälisiin uutisotsikoihin. Niin tapahtui myös jouluna 2020, jolloin Neuvostoliiton kommunistihallinnon hirmutekoja dokumentoinut ihmisoikeusjärjestö Memorial International nykyajan sorrosta raportoineine sisarorganisaatioineen määrättiin lakkautettaviksi ja tekaistuin perustein vangitun historioitsija Juri Dmitrijevin tuomiota pidennettiin 15 vuoteen.
Saman viikon aikana Venäjän oikeusministeriö määritteli jälleen joukon Vladimir Putinin hallintoa arvostelleita henkilöitä ja tahoja ”ulkovaltojen agenteiksi” ja eräs valtapuolue Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja esitti, että Kremlin vastustajilta olisi riistettävä Venäjän kansalaisuus, kuten Neuvostoliitossa oli tapana.
– Putinin uuden sortoaallon nopeus ja intensiteetti saattavat olla yllättäviä, mutta sen suunta ei. Historia osoittaa, että Putinin järjestelmän kaltaiset systeemit jatkavat yhä kiihtyvää sisäisen sorron ja ulkoisen aggression kierrettä, kunnes – ja elleivät – ne kohtaa vastarintaa, kahdesta myrkytysyrityksestä selvinnyt Kara-Murza kirjoittaa Washington Postissa.
– Ei liene yllättävää, että Kreml ei (toistaiseksi) kohtaa järjestäytynyttä vastarintaa omien kansalaistensa taholta, kun otetaan huomioon Putinin venäläistä yhteiskuntaa vastaan kahden vuosikymmenen ajan käymä sota, johon ovat kuuluneet riippumattomien tiedotusvälineiden ja vapaiden vaalien tuhoaminen, valtion siunaamat murhat ja laajamittaiset poliittiset vankeusrangaistukset sekä kansalaisaktivismin ja julkisten mielenosoitusten raaka tukahduttaminen, hän toteaa.
Lopulta venäläisessä yhteiskunnassa kytevä muutoksen kaipuu kuitenkin saavuttaa hänen mukaansa kriittisen pisteen, jonka jälkeen mikään este ei enää pysty sitä pysäyttämään.
– Putinin laskevat kannatusluvut ja venäläisten kasvava väsymys hänen geopoliittisiin uhkapeleihinsä osoittavat trendin selvästi, mutta hetki ei vielä ole lyönyt. Kuten Kazakstanin viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, poliittiset mullistukset voivat kuitenkin alkaa yhtäkkiä.
Ei uutta Müncheniä
Siihen nähden, kuinka hävyttömästi Putin kumppaneineen toimii, on Kara-Murzan mielestä järkyttävää, että läntiset demokratiat tarjoavat hänelle edelleen kansainvälistä hyväksyntää ja pääsyn läntisiin rahoitusjärjestelmiin, joita Kreml hyödyntää myyräntyössään länttä itseään vastaan.
– Toisin kuin muut vapaan maailman hyljeksimät diktatuurit – kuten Nicolás Maduron Venezuelassa tai Aljaksandr Lukašenkan Valko-Venäjällä – Putinin kleptokratia on tiiviisti integroitunut globaaliin järjestelmään. Hänen läheiset luottomiehensä omistavat eräitä länsimaiden arvokkaimmista kiinteistöistä ja englantilaisia huippujalkapalloseuroja sekä saavat Nato-maiden passeja. Ulkomaille kätketyn venäläisen yksityisomaisuuden arvon arvioidaan ylittävän biljoona dollaria, ja suuri osa tästä varallisuudesta linkittyy todennäköisesti Putiniin, Kara-Murza sanoo.
– Kun Yhdysvaltojen ja Naton johtajat nyt valmistautuvat ensi viikolla Kremlin edustajien kanssa käytäviin neuvotteluihin Putinin ehdottamasta Jalta-tyyppisestä Euroopan turvallisuusjärjestelystä, kuulemme tuttuja läntisiä argumentteja lepyttelyn puolesta, hän toteaa.
– Tiedämme, mihin lepyttely johtaa. Siitä on yllin kyllin esimerkkejä 1900-luvulta, ja lopputulos on poikkeuksetta ollut sama.
