Sote-uudistuksen lähtökohtana oli parantaa hoitoon pääsyä, pienentää terveyseroja ja hillitä sosiaali- ja terveysmenojen kustannusten nousua. Tällä hetkellä näyttää siltä, että yksikään näistä tavoitteista ei tule toteutumaan. Asiantuntijoiden arviot sote-uudistuksesta ovat olleet hyvin kriittisiä, osa jopa tyrmääviä.
Lisäksi on noussut esille asioita, joihin ei ole saatu kunnollisia vastauksia. Tämä kävi selväksi, kun Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitteli asiaa. Kokoomus esitti eriävässä mielipiteessään soteuudistuksen kaatamista.
On totta, että kokoomus oli viime kaudella osana hallitusta ajamassa sote-uudistusta. Silloin se kaatui perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Toisin kuin nykyiset hallituspuolueet, me olemme oppineet aiemmista vaiheista sen, että tällaista jättiuudistusta ei kannata edes yrittää. Paljon parempi olisi edetä kuntien yhteistyön kautta pienin askelin ja kiinnittää huomiota yksittäisten ongelmien ratkaisuun järjestelmän muutoksen sijasta.
Sote-uudistus pyrkii kaventamaan terveyseroja sillä, että julkisen sektorin osuutta palvelujen tuottajana vahvistetaan. Valitettavasti asia on menossa täysin päälaelleen. Kun kela-korvaukset menettävät merkityksensä, niin julkisen puolen potilaaksi siirtyy niitäkin, jotka tähän asti ovat maksaneet pääosan hoidostaan itse. Hyvä esimerkki on hammashoito. Jos kela-korvaus kannustaa menemään yksityiselle hammaslääkärille, niin samalla jono on lyhenee myös julkisella puolella. Jos yksityisellä käyminen tulee liian kalliiksi keskituloiselle, niin lähes kaikki ovat terveyskeskuksen jonossa ja hoitoon pääsy vaikeutuu.
Terveyserot kasvavat
Ei näytä realistiselta, että julkinen puoli kykenisi hoitamaan yksityiseltä puolelta tulevat uudet asiakkaat ilman, että hoitojonot pitkittyvät. Tämä johtaa siihen, että yhä useampi tulee hankkimaan yksityisen terveysvakuutuksen tai työnantaja tulee hankkimaan sellaisen avaintyöntekijöilleen. Sen jälkeen osa kansasta on korkeatasoisen terveysvakuutuksen piirissä ja osa ei ole. Terveyserot ovat siten vielä suuremmat kuin kela-korvauksiin perustuvassa järjestelmässä, jossa useimmilla oli ainakin silloin tällöin mahdollisuus käyttää yksityislääkäriä.
Puheet siitä, että sote-uudistuksella hillittäisiin väestön ikääntymisestä johtuvia sotekustannuksien nousua nykyinen hallitus on lähes lopettanut. Se on jätetty vielä kertomatta, että sote-uudistus tulee todennäköisesti lisäämään kustannuksia ja siten kansalaisten verorasitusta. Pelkästään palkkojen harmonisointi tulee olemaan satojen miljoonien, ehkä jopa miljardiluokan asia. Kukaan asiantuntija ei pystynyt kertomaan Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle miten se toteutetaan ja mitä se maksaa. Tietojärjestelmien yhteensovittamiseen ja uudistamiseen menee varmasti myös valtava summa rahaa.
Iso asia on myös se, että päätöksenteko arjen palveluista siirtyy kauemmaksi. Jatkossa maakuntatasolla päätetään kuinka kotikuntasi terveyspalvelut järjestetään. Kun kustannuspaineet edellä mainituista syistä ovat kovat, niin säästöjä lähdetään varmasti hakemaan lähipalveluita keskittämällä.
Ratkaisua olisi pitänyt lähteä hakemaan täysin toisesta päästä. Sen sijaan, että kela-korvausta lähdettiin ajamaan alas, niitä olisi pitänyt korottaa. Yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset, joten olisi viisasta tarjota niille kansalaisille porkkana käyttää omaa rahaa omaan terveyteensä, joille se on mahdollista. Samalla julkinen puoli pystyisi paremmin palvelemaan omia asiakkaitaan. Kaikki pääsisi hoitoon nopeammin ja se kai pitäisi olla tarkoitus.
