Suomen pitäisi sitoutua pitkän aikavälin kasvuhakuiseen verolupaukseen yritysverotuksessa, kirjoittaa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa apulaisprofessorina toimiva Tomi Viitala EVA analyysissä Yhteisöveron uusi diili.
Suomen yhteisöverokantaa alennettiin 20 prosenttiin vuonna 2014. Se on vielä Pohjoismaiden matalin yhteisöverokanta ja alempi kuin EU- ja OECD-maiden keskiarvo. Kansainvälinen verokilpailu on kuitenkin tuonut jo paineen laskea yhteisöveroa.
Suomen alhaisesta yhteisöverokannasta saamaa kilpailuetua on heikentänyt se, että sama laskeva suunta on nähtävissä Pohjoismaissa, EU:ssa ja OECD-maissa. Pohjoismaissa yhteisöverokannat ovat alentuneet viiden vuoden aikana 20–24 prosenttiin.
EU-eroa toteuttava Britannia on väläytellyt yhteisöveron alentamista 15 prosentin tasolle, samoin Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump.
Kauppatieteiden tohtori Tomi Viitalan mielestä Suomen yhteisöverokantaa voitaisiin alentaa lähivuosina kaksi prosenttiyksikköä 18 prosenttiin ilman huomattavia verotuottomenetyksiä. Muutos vaatisi veropohjan tiivistämistä, esimerkiksi tehottomien verovähennysten poistamista ja verosuunnittelun mahdollisuuksien vähentämistä.
Hänen mukaansa Suomessa yhteisöverokannan pitäisi olla muutamia prosenttiyksikköjä alempi kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa efektiivinen yhteisöverokanta on hyvin lähellä nimellistä yhteisöverokantaa. Muissa Pohjoismaissa efektiivinen yhteisöverokanta taas on useita prosenttiyksikköjä alempi kuin nimellinen verokanta.
Viitalan mielestä Suomen tavoitteena pitäisi olla Pohjoismaiden kilpailukykyisin yhteisöverojärjestelmä 2020-luvulla. Lisäksi Suomen pitää tarkkailla yhteisöverotuksen kilpailukykyä suhteessa EU-maiden keskiarvoon.
Veronalennus rahoitettavissa veropohjaa tiivistämällä
Viitalan mukaan yhteisöverokantaa alennettaessa on tarpeen kiinnittää huomiota veropohjaan. Myös OECD suosittelee sellaista yhteisöverokannan laskua, joka rahoitetaan pääosin yhteisöveropohjaa tiivistämällä.
Suomen yhteisöveropohja on nykyisin varsin laaja eikä siinä juuri ole sellaisia verokannustimia, jotka estäisivät laajaan veropohjaan ja matalaan verokantaan tähtäävän yritysverotuksen kehittämistavoitteen. Poikkeuksen muodostaa vuodesta 2014 sovellettu työnantajan koulutusvähennys, jonka on arvioitu olevan hallinnollisesti raskas ja tehoton vähennys.
Toinen veropohjan tiivistämismahdollisuus liittyy pitkäaikaisen irtaimen käyttöomaisuuden, kuten suurten koneiden, taloudellista kulumista nopeampiin veropoistoihin. Poistojärjestelmään liittyvän verotuen määräksi on arvioitu yli 0,5 miljardia euroa.
Staattisesti laskien yhden prosenttiyksikön muutos yhteisöverokannassa vastaa noin 200 miljoonan euron verotuottoa. Näin yhteisöverokannan alentaminen kahdella prosenttiyksiköllä supistaisi verotuottoja 400 miljoonalla eurolla.
Viitalan varovaisen arvion mukaan 400 miljoonan euron verotuottojen menetys voidaan kattaa melkein kokonaan veropohjaa tiivistämisellä.
EU:n veronkiertodirektiivin toimet, kuten korkovähennysoikeuden kiristäminen, voisivat lisätä verotuottoja 200 miljoonalla eurolla. Muut tiivistämistoimet voisivat laajentaa verotuottoja 50–150 miljoonaa euroa.
