Kolmasluokkalaisia Ressun peruskoulussa. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Maarit Korhonen: Taas saa antaa viitosia 8-vuotiaille

Me tarvitsemme alakoulussa aikaa tutustua oppilaaseen, kirjoittaa opettaja Maarit Korhonen.

Muutama vuosi sitten numeroarviointia siirrettiin ylemmille luokille. Joku kaupunki päätti aloittaa numeroiden antamisen viidennellä, joku seitsemännellä luokalla.

Näin mentiin muutama vuosi ja nyt Opetushallituksen toimesta arviointi pudotetaan takaisin alemmille luokille. Sanamuoto on ” viimeistään neljännellä luokalla”. Konservatiivisimmat kunnat aloittavat numeroarvioinnin siis sitäkin aikaisemmin. Otimme jäätävän kokoisen askeleen taaksepäin koulun kehittämisessä.

Olen muutaman kerran saanut omaksi luokakseni nelosluokan, jolle on annettu numerot kolmannen keväällä. Siellä on usealle annettu matematiikasta ja englannista viitonen.

Mietitäänpä hetki: oppilas on kahdeksan tai yhdeksän vuotias. Englannissa hänen olisi pitänyt oppia värit, numerot 1-20, muutamia tervehdyksiä, perheenjäsenten nimitykset, vaatteet. Viitonen tarkoittaa, ettei hän ole oppinut yhtään mitään. Miten se on mahdollista? Kolmannella luokalla monella on vielä täysi työ kirjoittaa omaa äidinkieltään, joten Wednesday, hot chocolate ja granddad voivat olla ylivoimaisia. Kolmasluokkalainen kirjoittaa sanakokeessa ystävän kohdalle Helena, vaikka pitäisi kirjoittaa a friend. Englannin opetuksen tulisi alussa keskittyä uuden kielen ihastelemiseen, sillä leikkimiseen ja laulamiseen. Suurin tavoite on saada oppilas rakastamaan vieraita kieliä ja iloitsemaan kaikesta uuden oppimisesta. Meistä opettajista löytyy kuitenkin heitä, joiden mielestä ystävä = Helena ansaitsee viitosen. Sillä tulee tapetuksi yrittäminen, ilo ja itsetunto.

Sama koskee muitakin aineita. Viitonen tuli oppilaalle, jonka mielestä 5×7 on 53 ja joka ei osannut siirtää kelloa yhden tunnin ja 25 minuuttia eteenpäin. Lasku oli oikein mutta oppilas muisti ykkösten ja kymmenien paikat väärin ja osa vuodesta meni näin laskien. Kellolaskuun lapsen taidot eivät vielä riittäneet mutta vuoden päästä menisi jo, mutta se on liian myöhään. Pitää osata se yhtä aikaa kaikkien muiden kanssa.

Lyhytmuisti voi olla huono tai sitä ei ole ollenkaan, lukihäiriö vaikeuttaa oppimista, huonot kotiolot, tunnilla meteli tai häiritsevä vieruskaveri, diagnosoimaton oppimishäiriö. Syitä huonolle numerolle on monia. Viitosen antaja tuijottaa vain koemenestystä eikä pysähdy miettimään, miksi oppilas saa viitosen. Tämän vuoksi me tarvitsemme lisäaikaa ennen kuin numeroita annetaan.
Minulla menee vuosi saada viitosen oppilas hymyilemään englannin tunnilla, tulemaan sinne pelotta ja uskomaan siihen, että hänkin voi oppia englantia. Jos olen onnekas, hän oppii pitämään kielten opiskelusta. Kun numeroarviointi tuli viidennellä luokalla, hän pystyy jo saamaan seitsemän tai kahdeksan, jos olen onnistunut itsetunnon kohentamisessa.

Me tarvitsemme alakoulussa aikaa tutustua oppilaaseen. Vuodessa selvitän yleensä noin kolmasosan tavan oppia. Eli kolme vuotta ja minulla on aika hyvä käsitys kaikkien tavasta oppia. Muutamien kohdalla en ymmärrä yhtään, miten oppi menisi parhaiten perille.

Hyvien oppilaiden vanhemmat haluavat numerot. Minäkin annan riemumielin ysit ja kympit, koska se nostaa hymyn oppilaiden huulille.

Mutta jos annan kahdeksan vuotiaalle numeron viisi tai kuusi, alkaa oppilaan alaleuka täristä ja ilo sammuu. Mutta olenpahan kasvatustieteen maisterina täyttänyt yhteiskunnan minulle antaman työn kunnialla ja näyttänyt ja käyttänyt valtani osoittamalla kullekin oman paikkansa tässä yhteiskunnassa.

Maarit Korhonen

Maarit Korhonen

Luokanopettaja.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt