Helsingissä vierailleen Pietarin Sotilaiden Äidit -rauhanjärjestö Jelena Popovan mukaan presidentti Vladimir Putinin hallinnon propagandaa tai sotaa ja militarismia Venäjällä vastustavien nuorten keskuudessa tiedonkulku asepalveluksen vaihtoehdoista on iso ongelma.
Popova kertoo, että suuri osa nuorisosta ei tiedä, että maassa on laillinen oikeus kieltäytyä aseista ja hakeutua siviilipalvelukseen. Keskeinen syy ongelmaan on se, etteivät viranomaiset tahdo tiedottaa koko asiasta.
– Sen sijaan esimerkiksi paikalliset varuskunnat järjestävät kouluille turvallisuusharjoituksia, joissa nuoret jo ennen kutsuntaikää pyritään kahlitsemaan militaristiseen ajatteluun mukaan.
Sotilaiden äidit tukevat tästä kieltäytyviä kouluja ja oppilaita, Popova kertoo ja sanoo, että yksittäiseltä koululaiselta vaaditaan paljon rohkeutta kieltäytyä, jos koulun rehtori on päättänyt koulunsa osallistumisesta.
– Oppilaan vanhemmat saattavat pelätä, että kieltäytymisestä koituu koko perheelle vaikeuksia ja tällöin nuori joutuu painiskelemaan oman vakaumuksensa kanssa.
Asepalveluksen vaihtoehdoista Venäjällä jakavat Sotilaiden Äitien ohella tietoa myös muun muassa Armeija ja kansalaisoikeudet -järjestö, aseistakieltäytyjien omat ryhmät ja ihmisoikeusjärjestö Memorial.
Alun perin Josif Stalinin ajan vainojen uhreja ja heidän omaistensa vaatimuksia puolustamaan perusteltu Memorial järjestää kouluissa myös kirjoituskilpailuja oppilaille. Niiden tarkoitus on käydä rehellisesti läpi Neuvostoliiton ajan historiaa samaan aikaan kun presidentti Putinin hallinto pyrkii yhtenäistämään historian opetusta palvelemaan isänmaallis-propagandistisia tarkoituksia. Kuluneena vuonna Memorialin kirjoitusten aiheena on ollut Neuvostoliiton 1920-luvun historia.
Tuhat sivaria
Siviilipalveluksessa on nykyään noin tuhat nuorta miestä. Palveluspaikkoina ovat muun muassa sairaalat, postit ja sosiaalitoimistot. Hakijoista hylätään noin puolet hakemusten tutkinnasta vastaavissa sotilaskomissariaateissa. Jelena Popova kertoo että komissariaateissa noin seitsemän prosenttia kaikista hakemuksista häviää.
Siksi Sotilaiden Äidit kehottaa hakijoita aina vaatimaan itselleen todistuksen hakemuksen jättämisestä. Hakijoita myös koulutetaan kuulusteluja varten, koska monissa tapauksissa ne ovat kuulustelijoita kohtaan hyvin manipulatiivisia. Hakijoita saatetaan esimerkiksi seisottaa alushoususillaan kuulustelun ajan.
Hylätyistä päätöksestä voi valittaa ensimmäisen asteen oikeuteen ja valitusten tekemisen avustamisessa onkin Sotilaiden Äitien suuri työsarka. Jos valitus hylätään, voi edelleen valittaa toiseen oikeusasteeseen.
Jos hylkäys pitää loppuun asti, on tuomiona yleensä sakkorangaistus. Sen sijaan hakijaa ei hylkäyksen jälkeen enää pakkovärvätä armeijaan. Popova kertoo pakkovärväysten olevan Venäjällä nykyään hyvin harvinaisia. Hän pitää tätä järjestönsä ja muiden samaa työtä tekevien suurena saavutuksena, sillä aiempina vuosina nuoria käytiin pakolla hakemassa esimerkiksi metroasemilta ja opiskelija-asunnoista asepalvelukseen.
Sotilaiden Äidit pyrkivät myös saamaan terveydellisistä syistä kieltäytyvien lääkärintarkastukset asiallisiksi.
Monilla lääkäreillä on ollut salaisia sopimuksia sotilaskomissariaattien kanssa siitä, etteivät he myöntäisi vapautussuosituksia terveydellistä syistä. Sotilaiden Äidit pyrkivät tekemään tällaisista tapauksista julkisia, jolloin sopimuksia tehneet lääkärinvalan vannoneet lääkärit joutuvat esimerkiksi mediassa kyseenalaiseen asemaan.
Venäjällä siviilipalveluksen pituus on 21 kuukautta. Palveluspaikasta riippuen aikaan sisältyy sen verran lomia ja opintovapaita, ettei palveluspäivien määrä enää ole kovin paljon varusmiespalvelusta suurempi.
Pääosin Moskovassa toimivalla Armeija ja kansalaisoikeudet -järjestöllä on meneillään kampanja, jossa siviilipalveluksessa olevat kertovat itsestään nimillä ja kuvilla. Tällä tavoin nuorille pyritään luomaan toisenlaisia esikuvia, kuin mihin virallisen Venäjän hallinto pyrkii.
