Vastoin kuin monet miehet kokevat tunteet ja niiden ilmaisemisen turhiksi, Tony Dundenfelt painottaa kaikkien tunnekokemusten olevan kuitenkin totta. LEHTIKUVA/MARTTI KAINULAINEN

Rakkausasiantuntijan neuvo miehille: ”Kissa pöydälle”

Tietokirjailija varoittaa narsisteista, mutta miten on tämän tosi-tv-psykologin itsensä kanssa?

Mies ei pidä tunteita kovinkaan merkityksellisinä. Tästä rakkausasiantuntijamme lähtee liikkeelle pohtiessaan mahdollisuuksia auttaa miehiä puhumaan. Muutos on ollut viime vuosikymmeninä dramaattinen, valtava. Tony Dunderfelt havainnoi:

”Nyt, historiallisesti katsottuna yhtäkkiä, häneltä (mieheltä) odotetaan herkkää vuorovaikutusta perheensä kanssa, avautumista omista tunteistaan sekä puhumista, vaikkei hänen mielestään ole mitään, mistä puhua. Mies on shokissa.”

Vastoin kuin monet miehet kokevat tunteet ja niiden ilmaisemisen turhiksi, Dundenfelt painottaa kaikkien tunnekokemusten olevan kuitenkin totta. Jos ihminen kokee ahdistusta, hän sitä todella kokee, eikä asiaa voida sivuuttaa vähemmän tärkeänä. Jos jotakin raivostuttaa, tuo tunne on todellisuutta, ja se on otettava joissakin tapauksissa suorastaan vakavasti. Tästä on syytä lähteä: tunteet ovat keskeinen osa meitä, olimmepa kuinka moderneja, järkiperäisiä tai tietokeskeisiä hyvänsä.

Jarruna uskonto, mutta keiden?

Kun tarkkaillaan ihmisen suhdetta seksuaalisuuteen, kristinuskolla on ollut länsimaissa suuri rooli käyttäytymisemme säätelyssä. Seksiin on suhtauduttu erittäin kielteisesti, toisaalta häiritsevän kaksinaismoraalisesti. On kehitelty rajoittavia ja ahdistavia sääntöjä, mutta toisaalta katsottu läpi sormien selvää synnintekoa.

Meitä lähinnä oleva kristinuskon muoto eli luterilaisuus on helppo vetää esimerkiksi kieltojen ja ahdistuksen kylvämisestä kautta aikojen, vaan vertailu jää tässäkin kirjassa tekemättä. Kun tarkastellaan muiden uskontokuntien ja niiden säätelemien yhteiskuntien suhdetta seksuaalisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon, kristinuskomme vie omassa vapautumisessaan kilpavoiton.

Asenne-erot ei maiden, maanosien ja uskontokuntien välillä ovat suorastaan hirveät. Meillä ei luulisi olevan tuossa kansainvälisessä vapautumisen kilvassa paljoakaan hävettävää. Jos tiukan muslimimaailman uskovaisille käännettäisiin ja jaettaisiin vaikkapa Kirkko ja Kaupunki –lehden numeroita, seurauksena voisi olla joukko kuolemantuomioita. Lehti ajoittain pursuaa maailmoja syleileviä multihybridejä seksuaalisuuden ilmentymiä.

Vuoropuhelun 30 sekunnin suositus

Rohkeus puhua parisuhteessa ei liene kuitenkaan synti, jollei kotia hallitse kivikautinen herratyranni. Dunderfelt suosittelee puhumattomuuteen tai toisen mielipiteen tyrmäämiseen vaihtoehtoa: Suurta Kuuntelevaa Korvaa (SuuKKo!). Kuulostaa vähän lepertelyltä, mutta asian ydin on ainakin puolen minuutin mittaisen suunvuoron antaminen toiselle ja kuuntelu.

Tuo 30 sekuntia on yleinen minimimitta sille ajalle, joka vaaditaan oman mielipiteen esittämiselle ja toiselle osapuolelle sen kuuntelemiselle. Päälle ei tule paasata ja eikä vaientaa kumppani omalla verbaalimelulla. Tuo puoliminuuttinen on usein kiihkeätäkin tilannetta rauhoittava, malttia ja harkintaa luova keskustelua rytmittävä elementti. Kuulostaa teoreettiselta, mutta saattaa olla hyödyksi. Kokeillaanpa.

Toinen kirjoittajan antama vinkki on ”Kissa pöydälle”. Se merkitsee, että esille otetaan syvemmät tuntemukset: ”Kerro enemmän”. Voit rohkaista toista osapuolta perustelemaan näkemyksiään paremmin. Ne auttavat selvittämään tuntemuksiamme, joille ei tarvitse aina tehdä yhtään mitään, ei itsessä eikä toisessa. ”Riittää, että ne tunnistaa ja että niiden kanssa oppii elämään. Jokainen tunne liukenee ja häviää omia aikojaan”, Dunderfelt lupaa ja oikeastaan kiertää itsensä omaan solmuun: häviävätkö tunteet todella kohti merkitsemättömyyttä?

Varoituksen sana: narsismi

Useita kirjoja ihmisten välisistä suhteista kirjoittanut Tony Dunderfelt luennoi ja toimii psykologina. Ei ole kuitenkaan varmaa tietoa siitä, lisäävätkö hänen uskottavuuttaan mukanaolo rakkausasiantuntijana Ensitreffit alttarilla –televisio-ohjelmassa tai pariterapeuttina Elämä pelissä –ohjelmassa. Voi olla, että kollegoitten toverituomioistuimessa häntä saatettaisiin syytellä ammattikunnan maineen kyseenalaistamisesta. Riippuu siitä, mitä mieltä olemme tosi-tv-ohjelmista.

Kirjoittajan halu profiloitua tosi-tv-rakkausterapeuttina hymyilyttää – tai sitten ei. Hänhän varoittaa parisuhteen ongelmiin usein liittyvistä narsistisista käyttäytymiskuvioista. Narsistihan kohottaa omaa arvoaan samalla, kun kumppani jää henkisesti litistetyksi. Palvova alistuminen ja mahtailu kun eivät rakenna parisuhteesta tervettä.

Häiritsevää kirjan alkusivuilta lähtien on tekijän muistutus sukupuolten jakamisesta vanhalla tavalla. Hän korostaa, että kyse on oikeastaan vain ihminen A suhteesta ihmiseen B, ei niinkään jyrkkään sukupuolijaotteluun perustuvasta kysymyksen asettelusta. Ja silti: kirjan nimi jo alkaa ”Miksi mies ei…”

Mies-nais -asetelmaan ei saada kovinkaan suuria uusia ulottuvuuksia, vaan tässä on ihan kunnon hetero-orientoitunut lähtökohdiltaan perinteikäs ohjekirja, niin miehille kuin naisille. Ja miksipäs ei. Lukekaa vaikkapa lehtien onnettomuus- tai rikosuutisia: ”mies mukiloi naista”, ”nainen törmäsi autolla…”, yksi parhaista autouutisista on kuitenkin ”nainen synnytti autossa”. Vielä parempihan olisi, jos mies olisi synnyttänyt. Mutta tänäänhän sekin on täyttä totta.

Tony Dunderfelt: Miksi mies ei puhu tunteistaan. Docendo 2019.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt