Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares pitää presidentti Tarja Halosen lauantaina lausumia kommentteja ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) käynnissä olevasta tutkinnasta poikkeuksellisina.
– Entiset presidentit ovat kommentoineet paljon yleisiä poliittisia asioita, mutta enpä tiedä, onko heille tullut tällaista asiaa eteen. Tämä on uusi tilanne, Vares sanoo Ilta-Sanomille.
Kymmenen kansanedustajaa teki joulukuussa muistutuksen, jossa pyydetään perustuslakivaliokuntaa selvittämään Haaviston toimien laillisuus Syyriassa al-Holin leirillä olevien suomalaisten kotiuttamiseen liittyvässä asiassa. Asian käsittely on yhä kesken.
Halonen kommentoi Haavistosta käytyä keskustelua lauantaiaamun Ylen Ykkösaamussa.
– Minun ystävistäni osa kyseli, että tälläkö sitä Haaviston presidentinvaalikampanjaa yritetään kammeta, että ei nämä ihan yksipiippuisia nämä asiat ole miltä ne näyttävät, Halonen totesi.
Halonen korosti Ykkösaamun haastattelussa, että ministerin pitää pystyä valmistelemaan päätöksiä.
– Jos ministeri, joka vastaa poliittisesta puolesta, ei pysty valmistuttamaan päätöksiä, niin tulee helposti sellainen tilanne, että loppujen lopuksi poliittisesta linjasta päättävät virkamiehet eikä eduskunnalle vastuussa oleva ministeri, hän totesi.
Halosen mukaan on toki hyvä, että virkamiehellä on käsitys laista ja sen vaatimuksista, mutta ongelmatapauksissa ministerin pitäisi pyytää neuvoa oikeuskanslerilta.
Vareksen mukaan entisten presidenttien puuttumisesta päivän poliittisiin aiheisiin ei hänen mukaansa ole sääntöjä, vaan kyse on yleisistä tottumuksista. Entisten presidenttien ei ole odotettu ottavan kantaa sisäpolitiikkaan.
– Entinen presidentti on normaali kansalainen, jolla on kuitenkin menneisyytensä takia normaalia suurempi arvovalta, Vares selvittää.
– Heiltä sitten odotetaan, että he esiintyvät edelleen presidentillisesti, siinä mielessä etteivät he juurikaan kommentoi kiistanalaisia asioita. Jos he jotain kommentoivat, niin sitten esimerkiksi (Martti) Ahtisaaren ja (Mauno) Koiviston tyyliin joitain suuria ulkopoliittisia kysymyksiä, kuten Ahtisaarella rauhanvälitykseen ja Koivistolla Venäjään ja Venäjän historiaan.
