Poikkeuksellisen laajasti välttämättömäksi tunnistettua uudistusta olisi tarvittu ennen kaikkea sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseksi, naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi, perhevapaiden käytön joustavoittamiseksi ja perheen ja työn yhteensovittamisen helpottamiseksi. Pitkällä aikavälillä perhevapaauudistus on hyvin keskeinen rakenteellinen uudistus maamme työllisyysasteen nostamiseksi nykyisestä lähemmäs muiden pohjoismaiden tasoa.
Julkisuuteen tulleet hallituksen hahmottelemat mallit olivat oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Parempaan lopputulokseen olisi päästy, mikäli hallitus olisi ollut valmis hieman taipumaan asettamistaan reunaehdoista ja työmarkkinajärjestöt olisivat suhtautuneet suopeammin ansiosidonnaisen ajan pidentämiseen. Näyttääkin siltä, että todellinen tahto tehdä uudistus loppui puolitiehen.
Perhevapaauudistuksen kaatuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että uudistus nousee tulevien eduskuntavaalien keskeiseksi vaaliteemaksi. Viimeistään hallitusneuvotteluissa on tehtävä hallituspuolueiden kesken ne linjaukset, joilla uudistus toteutetaan seuraavalla vaalikaudella. Uudistus tulee silloin sovittaa osaksi laajempaa rakenteellisten uudistusten kokonaisuutta, jolla Suomea uudistetaan kestävästi ja rohkeasti kohti tulevaisuutta.
SDP on tarjonnut hallitukselle oman mallinsa perhevapaiden uudistamiseksi. Mallissa molemmille vanhemmille kiintiöidään oma kolmen kuukauden jakso vanhempainvapaata. Lisäksi vanhemmille jää jaettavaksi kuuden kuukauden jakso, jonka toinen vanhemmista voisi myös käyttää kokonaan.
Mallin toteutus lisää isän kannusteita jäädä töistä pois lasta hoitamaan sekä kasvattaa vanhempien päätösvalta sopia perhevapaiden käytöstä.
Uudistuksen osana tulee myös tarkastella nykyisen kotihoidontuen tasoa ja kestoa. On myös rehellistä todeta, että toimiva uudistus vaatii valmiutta panostaa niin lapsiperheiden etuisuuksiin kuin varhaiskasvatukseenkin.
Näyttää siltä, että kestävän perhevapaauudistuksen aikaansaaminen vaatii toisenlaista hallituspohjaa.
