Venäjä on ryhmittänyt viime viikkojen aikana jopa 80 000 sotilasta Ukrainan rajan läheisyyteen. Maiden välillä vuodesta 2014 jatkuneiden sotatoimien eskaloituminen vaikuttaa nyt todennäköisemmältä kuin pitkään aikaan, mutta Ukrainan kannalta tilanne on Naton Euroopan-joukkojen komentajan, yhdysvaltalaisen kenraali Tod Woltersin mielestä sotilaallisesti kaikkea muuta kuin epätoivoinen, raportoi verkkolehti Stars & Stripes.
Ukrainan läheisyyteen keskitetyt Venäjän joukot vastaavat Yhdysvaltain senaatin puolustusvaliokunnalle puhuneen kenraalin mukaan vahvuudeltaan ja kokoonpanoltaan jokseenkin sitä voimaryhmää, jota käytettiin seitsemän vuotta sitten Krimin valtauksessa.
Kysyttäessä, kykenisivätkö Ukrainan asevoimat torjumaan Venäjän mahdollisen suurhyökkäyksen, hän vastasi uskovansa, että niin voisi jonkin ajan kuluessa hyvin tapahtua.
Sen lisäksi, että Venäjä on ottanut laittomasti haltuunsa Ukrainalle kuuluvan Krimin ja pitää osia Donbassista tosiasiallisesti hallinnassaan, tulitaukorikkomuksia tapahtuu Woltersin mukaan säännöllisesti ja Ukrainan epävakauttaminen jatkuu myös muin keinoin.
– Venäjä horjuttaa edelleen Ukrainan hallitusta pahantahtoisin kybertoimin, tukee laittomien vaalien järjestämistä Itä-Ukrainassa ja uhittelee voimankäytöllä Mustallamerellä ja Asovanmerellä. Vastoin Venäjän tarkoitusta nämä painostustoimet vain energisoivat ukrainalaista yhteiskuntaa ja vahvistavat pyrkimyksiä kohti euroatlanttisten instituutioiden jäsenyyttä, hän sanoo.
Uhka ei rajoitu Ukrainaan
Kenraali Wolters korostaa, että presidentti Vladimir Putinin johtaman Venäjän aggressiiviset toimet eivät rajoitu vain Ukrainaan, vaan miehittää myös osia Georgiasta ja Moldovasta. Kreml katsoo oikeudekseen sekaantua myös muiden entisten neuvostotasavaltojen sisäisiin asioihin ja pyrkii aktiivisesti heikentämään lännen yhtenäisyyttä niin Euroopassa kuin muualla.
– Kun Venäjän johto koettelee lännen vastatoimien kynnystä laajentaakseen liikkumatilaansa ilman sotilaallista konfliktia, on yleensä olemassa riski, että se tulkitsee varoituksia väärin ja aiheuttaa tahattoman eskaloitumisen, Wolters toteaa.
Naton jäsenistä Baltian maat ja Puola muodostavat hänen mukaansa strategisen painopistealueen, johon kohdistuu edelleen Venäjän aggression uhka.
– Puolan ja Baltian geopoliittiset valinnat muistuttavat Kremliä etupiirinsä rajallisuudesta, Kaliningradin alueen erityksestä ja Naton houkuttelevuudesta alueen valtioiden silmissä. Baltian venäläisväestön Kreml näkee oikeutuksena interventiolle, hän painottaa.
