X
SULJE MAINOS
Kirjoittajien mukaan onnistunut koronastrategian uudelleenarviointi mahdollistaisi epidemiasta vapaan Suomen ennen rokotteen tuloa. LEHTIKUVA/AFP

Näkökulma: Koronastrategia pitää arvioida uudelleen

Jokainen maa, joka on halunnut tukahduttaa epidemian, on onnistunut siinä.

Koronapandemia on jatkunut pian jo yli yhdeksän kuukautta. Pandemia on runnellut maailmaa kovalla kädellä, eikä loppua vielä ole näköpiirissä.

Kun Suomessa ja monissa muissa länsimaissa kärvistellään toisen aallon kurimuksessa, elämä Etelä-Koreassa, Uudessa-Seelannissa, Kiinassa, Mongoliassa ja monessa muussa Aasian ja Afrikan maassa on palannut miltei normaaleihin uomiinsa. Taiwanissa järjestettiin muutamia päiviä sitten valtava Pride-tapahtuma ja Australiassa pelataan rugbya uusiseelantilaisten kanssa. Samoin Japanissa ja Vietnamissa jalkapalloa pelataan täysille katsomoille.

Kaikki nämä maat valitsivat keväällä strategian, jonka mukaan virusta ei siedetä maassa lainkaan, vaan epidemia pysäytetään. Syksyn näytön perusteella tämä strateginen valinta on osoittautumassa onnistuneeksi; ilmeisten kansanterveydellisten etujen lisäksi myös talouskasvu on vahvinta tukahdutusstrategian valinneissa maissa.

Samaan aikaan Euroopassa Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Latvia, Liettua, Ranska, Saksa, Sveitsi, Tšekki ja mahdollisesti myös Alankomaat ja Ruotsi ovat pakon edessä taas lockdown-tilanteessa. Siinä ihmisten perusoikeuksia, kuten liikkumisen ja yrittämisen vapautta, rajoitetaan.

Kaikki nämä eurooppalaiset maat valitsivat keväällä Suomen tavoin jonkinlaisen testaa-jäljitä-eristä-hoida -toimintamallin. Syksyn kokemusten perusteella tämä valinta on osoittautumassa epäonnistuneeksi; kansanterveydellisen tragedian lisäksi talous supistuu voimakkaasti kaikissa lockdowniin ajautuneissa maissa.

Julkisuudessa maiden eri strategisten valintojen on arveltu selittyvän maantieteellisillä tai kulttuurisilla syillä. Tarkempi analyysi osoittaa kuitenkin tällaiset selitysmallit virheellisiksi.

Viruksen tukahduttamisessa ovat onnistuneet niin uusautoritaariset (Kiina) kuin avoimetkin yhteiskunnat (Etelä-Korea), niin rikkaat (Taiwan) kuin köyhät maat (Vietnam), niin saarivaltiot (Uusi-Seelanti) kuin valtiot ilman merirajaa (Mongolia), niin valtiot eteläisellä (Ruanda) kuin pohjoisellakin pallonpuoliskolla (Nigeria), niin karibialaiset kollektivistiset (Jamaika) kuin länsimaiset individualistisetkin maat (Uusi-Seelanti), niin ilmastoltaan kylmät maat (Mongolia) kuin lämpimätkin maat (Australia), niin kostean ilman maat (Laos) kuin kuivankin ilman maat (Australia). Mikään yksinkertainen maantieteellinen, kulttuurinen, taloudellinen tai valtiollinen tekijä ei selitä sitä, mitkä maat ovat onnistuneet tukahduttamaan epidemian ja mitkä eivät.

Ainoa selittävä tekijä näyttäisi olevan oikea tilannekuva – kyseessä on vaarallinen mutta tukahdutettavissa oleva virus – ja tilannekuvaan perustuva strategia, jossa epidemia tukahdutetaan rajavalvonnan, tehokkaan testauksen ja nopeiden eristys- ja karanteenitoimien avulla.

Käytännössä jokainen maa, joka on halunnut tukahduttaa epidemian, on onnistunut siinä. Yksikään näistä maista ei ole tullut katumapäälle ja palannut testaa-jäljitä-eristä-hoida -toimintamalliin. Lisäksi erityisesti köyhien maiden onnistuminen viittaa siihen, että tukahduttaminen on paljon suoraviivaisempaa kuin julkisuudessa on arveltu. Tähän viittaa myös epidemian tukahtuminen Suomessa kesällä ikään kuin “vahingossa”.

Eri maiden strategioita ja niiden lopputuloksia vertailevasta havaintoaineistosta nouseva ainoa mielekäs johtopäätös on se, että testaa-eristä-jäljitä-hoida -hybridistrategiaan juuttuneen Suomen
koronastrategia on syytä arvioida uudelleen avoimin mielin. Jo alustavakin vertaileva analyysi osoittaa, että tukahduttamisstrategian valinneet maat ovat tyytyväisiä valintaansa. Samalla suomalaistyyppisen hybridistrategian valinneet maat Euroopassa ovat suurissa vaikeuksissa.

Jos Suomi kaikista näistä havainnoista poiketen jatkaa valitulla hybridistrategialla, valinta tulee nykytiedon valossa joka tapauksessa perustella huolellisemmin ja tieteellisemmin kuin tähän asti on tehty, esimerkiksi esittämällä huolellisesti laskettuja eri vaihtoehtojen kustannuksia ja eri skenaarioita eri aikaväleille. Ilman tällaisia huolellisia perusteluja hallitusohjelmaan kirjatut lupaukset politiikan uudistamisesta, jossa vannotaan hallinnon jatkuvan oppimisen, pitkän aikavälin politiikan ja tietopohjaisuuden nimeen, asettuvat outoon valoon.

Suomalaiset ovat ymmärrettävästi kyllästyneitä ja turhautuneita viruksen aiheuttamaan terveysuhkaan sekä erilaisten rajoitusten asettamisen ja poistamisen väliseen poukkoiluun.

Kansalaiset koululaisista eläkeläisiin ja palkansaajista yrittäjiin haluaisivat mahdollisimman nopeasti palata normaaliin arkeen. On myös elinkeinoelämän edun mukaista, että epidemia tukahdutetaan nopeasti.

Eri maiden strategioiden vertailevasta analyysistä voidaan päätellä, että onnistunut koronastrategian uudelleenarviointi todennäköisesti mahdollistaisi epidemiasta vapaan Suomen jo hyvissä ajoin ennen rokotteen valmistumista ja jakelua.

Jos tällainen skenaario ei jostain syystä ole hallituksen mieleen, sen tulee perustella kantansa aiempaa huolellisemmin ja kantaa siitä poliittinen vastuu.

Kirjoittajat ovat valtiotieteiden maisteri Thomas Brand, EndCoronavirus.org- ja Eroon koronasta -vapaaehtoisverkostojen jäsen ja tekniikan tohtori Pauli Alin, joka on teknologiajohtamisen apulaisprofessori Yhdysvalloissa.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt